Olin eilen illalla ystävällä kylässä. Ohjelmassa oli rupattelun lisäksi ruoanlaittoa: teimme kirjolohi-katkarapuvartaita ja samppanjaista sitruunarisottoa. (Tai kuohuviinistä, mutta alliteraation vuoksi oikaisin vähän. Ja itse asiassa vartaissakin oli tiikerikatkarapuja.)

Kala ja katkaravut olivat marinoituneet muutaman tunnin maustekastikkeessa, ja vartaat valmistuivat kerran kääntämällä nopeasti uunissa.  Risoton valmistus olikin pidempi prosessi, ja kauhan vartta sai kääntää useamman kerran. Muutenhan risotto tehtiin kuin tavallinen versio, mutta viimeiseksi siihen lisättiin sitruunan mehusta, raastetusta kuoresta ja parmesaanista tehty sekoitus.

Kuohuviini toimi läpi aterian: Se kävi alkumaljasta. Se toimi kokkausviininä. Sitä lisättiin risottoon valkoviinin sijaan. Sitä juotiin ruoan kanssa.

Ja mikä parasta: tyhjän pullon korkilla sai korvattua wc-vesisäiliön hajonneen painikkeen.