Metsänkylän navetan leivintuvassa pidettiin taas kerran joulumarkkinat. Tänä vuonna sääkin suosi sunnuntaikävelijää.

Olin vähän hämmästynyt, että tarjolla ei ollut sytykeruusuja vaan perinteistä tarjontaa villasukista vanttuisiin, risukransseista re-designiin ja kuivakakuista keramiikkaan.

Ostin Tuijalta itselleni joululahjaksi kahvikupin. (Säästin joulupukilta paketoinnin, kantamisen ja antamisen vaivan eli otin kupin käyttöön heti kotiin päästyäni.) Vaihdoin kaupanteon yhteydessä tekijän kanssa muutaman sanan – lähinnä mua kiinnosti, voiko käsityöllä elää. Kuulemma voi ainakin yrittää.

Sehän on selvää, että kunnon tuntipalkoille ei itse tekemällä pääse. Tuotteen tekemiseen kuluu aikaa saven vaivaamisesta dreijaamisen kautta polttamiseen, ja sen jälkeen kuppi pitää vielä käydä myymässä. (Kuntayhtymän kuukausipalkkalainen kumartaa yksityisyrittäjälle!)

Kaikki myyjistä eivät tehneet kauppaa työkseen. Tuijan naapurikojussa leivonnaisia myynyt Outi totesikin, että piparitalon oikea hinta olisi n. 250 euroa, jos haluaisi homman lyövän leiville. Yhdessä totesimme, että kaikki harrastaminen maksaa, eikä leipominen ole harrastuksista huonoin. Nam!