talous

by

Luototta Losissa

Oltiin oltu jo viikko matkassa ja käytetty luottokorttia tavanomaiseen elämään eli ruokaostoksiin, ravintoloihin, vaatekauppoihin, turistikohteisiin ja tuliaisiin. Sinä perjantaiaamuna olin lähdössä lasten kanssa koko päivän retkelle tiedekeskukseen,  luonnontieteelliseen museoon ja keskustan pilvenpiirtäjään, mutta metroasemalla MasterCard ei toiminut. Ostettiin kiireessä piletit käteisellä ja kolkuteltiin kohti paikallista Heurekaa.

Ja olikin retkipäivä: Hurrikaanisimulaattori sylkäisi korttini kidastaan. Lounasruokalan kassa totesi valittaen kortin oleva toimimaton. Aulan pankkiautomaatti ilmoitti, että nostoa ei voinut suorittaa. Museon lipunmyyjä koetti keksiä syytä sille, miksi kone hylki korttiani. Museokaupassa tyydyimme vain katselemaan tuotteita, sillä kaikki käteiset oli jo käytetty. Bank of American rukkaset olivat viimeinen niitti: uskoin, että luottokortissani oli jotain vikaa. Kaveri lainasi rahaa, jotta päästiin kaupungista kotiin.

Majapaikkaan päästyäni soitin pankkini palvelunumeroon, jossa vahvistettiin korttini suljetun ”epätavallisen aktiviteetin vuoksi”. Saisin korttini avattua verkkopankkitunnuksilla (jotka olivat kotona) tai neuvottelemalla henkilökohtaisen pankkineuvojani kanssa (joka oli sekä juhannuksen vietossa että kymmenen tunnin aikaeron päässä). Hm. Onneksi en ollut juuri maksamassa hotellia ja lähdössä lentokentälle kotimatkalle! Useiden tekstiviestien, skypetysten, sähköpostien ja puheluiden jälkeen sain pankkitunnukset, saatoin todistaa henkilöllisyyteni ja aktivoida korttini. Loma jatkui ja business as usual.

Kotiin palattuani tein reklamaation pankille: Myönsin, että en ollut ilmoittanut aikovani lomailla ulkomailla. Kerroin, että olen tyytyväinen korttien käytön valvontaan. Ihmettelin, miksi kortin sulkemisesta ei ollut ilmoitettu minulle. Kysyin, mikä oli se epätavallinen aktiviteetti, jonka vuoksi korttini suljettiin. Toivoin, että ainakin puhelinkuluni korvattaisiin. Kiitos pankille: palautteeni käsiteltiin nopeasti ja asiallisesti, ja sain myös korvauksen ylimääräisestä vaivasta ja aiheutuneista kuluista.

Mutta vieläkään en tiedä, minkä vuoksi  korttini suljettiin, sillä sitä ei pankki minulle kertonut – turvallisuussyistä.

by

Turhaa vai tarpeellista Wetterhoffilla

Olipa mielenkiintoinen paneelikeskustelu tänään Wetterillä. Aiheena oli ”turhaa vai tarpeellista” ja keskustelijoina neljä erilaista ihmistä julkivihreästä vegaanista käytännölliseen lihansyöjään ja arjen kierrättäjästä ekomuotitalon taiteelliseen johtajaan.

WP_20151008_002Keskustelua alusti Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius, joka muistutti ihmisen toiminnan vaikutuksesta maapalloon. Osuus oli herättelevä, ja aihetta käsiteltiin niin maailmanlaajuisen talouden kuin yksittäisen ihmisen valintojen tasolla. Jokainen meistä voi vaikuttaa mm. pienentämällä energiankulutustaan, käyttämällä julkisia kulkuneuvoja, vähentämällä lihansyöntiä, ostamalla tavaraa vain pakon edessä ja vaikuttamalla päätöksentekijöihin.

Remaken Paula Malleus piti tarmomannimaisen henkilökohtaisen herätyksen monologin. Hän kertoi pitkästä taipaleesta, jolla oli yhdistänyt kierrätyksen, käsityön ja muodin ekologisesti ja taloudellisesti kestäväksi liiketoiminnaksi.

Paneelikeskustelussa käytiin läpi turhan ja tarpeellisen tavaran elinkaari materiaalituotannosta hävitykseen tai uudelleenkäyttöön. Puhuttiin tuotteiden alkuperästä, lapsityövoimasta, reilusta kaupasta, ruusuista, lentorahdista, kasvihuoneista ja ekotehokkuudesta. Pohdittiin sitä, onko meillä valinnanvapautta ja tekeekö se ihmisen onnettomaksi: muisteltiin 70-lukua ja television kahta kanavaa, kulutusmaitoa ja kurria ja aikaa ennen jogurtin keksimistä. Todettiin toisaalta kaiken tarpeettomuus ja tarpeellisuus ja oltiin yhtä mieltä siitä, että tavaraan liittyy myös tarinoita, joilla on käyttöarvon lisäksi muu merkitys. Heitettiin ilmaan kierrätys harrastuksena, elämäntapana ja liiketoimintana. Ihmeteltiin, miksi talouden pitää erikseen perustella ja todistaa jätteiden vähäinen määrä, joka poikkeaa keskiverrosta jätehuollon asiakkaasta.

Tuli sellainen tunne, että sisäinen hamsteri pitää tappaa, jotta maailma ei huku paskaan. Kuinkahan aloittaisi?

by

Kantolassa Hämeenlinnan isot kirpputorit

Kirpputorikierrokset jatkuvat, nyt suunnitelmallisesti yhdellä suunnalla. Kantola on entistä ja nykyistä teollisuusaluetta, ja siellä onkin kolme isoa itsepalvelukirpputoria:

  • Hämeenlinnan suurkirpputori (Keksikatu 5)
  • Timon tori (Kantolankatu 7)
  • Kantolan kammari (Vanajantie 5, autolla Puusepänkadun kautta parkkiin).

Kaikki nämä sijaitsevat entisissä tehdas- tai myymäläkiinteistöissä, ja pöytiä on paljon, joten tarkka kiertely kestää. Tarjonta on kirjavaa kirjoista kippoihin ja kengistä kalusteisiin, ja hintahaarukka on leveä: Sorsakosken aterimia saa eurolla yhden tai kymmenen pöydästä riippuen! Löytyy tavaroita, joita ei tiennyt olevan olemassakaan (patterikäyttöinen pyörivä ripsiharja) ja esihistoriallisia esineitä (Donkey Kong -elektroniikkapeli).

Loistavien löytöjen ja kaiken kurantin lisäksi löytyy myös surkeita yrityksiä: maksullista mainostavaraa, likaisia ja rikkinäisiä tai pilalle pestyjä vaatteita, toimimattomia sähkövälineitä, käytettyjä kosmetiikkapakkauksia, aloitettuja käsitöitä, haljenneita lautasia, homehtuneita koristekurpitsoita. Ei hullu se, joka pyytää?

.

by

Appara, Hämeenlinnan helmi

Viime aikoina Hämeenlinnassa on käyty kiivasta keskustelua Ahveniston alueesta ja etenkin suunnitellusta Wibit-vesipuistosta. Käänteiden (ja kylmän alkukesän) jälkeen yrittäjä on vetäytynyt hankkeesta.

Itse en ole muovin ylin ystävä, mutta tässä tapauksessa mieli tekisi nähdä Apparalla tekemistä ja toimintaa, joka toisi paikalle muitakin kuin vanhuksia ja viherpiipertäjiä. Vilpittömästi kaikki kunnia eläkeläisille ja ekologisteille, mutta sellaisena kuin Ahvenisto on ollut pitkään, käyttäjien määrä ei ainakaan kasvaisi ja nykyisenkin infran hoito rajallisin verovaroin olisi kallista. Kehittämisen tielle on jo lähdetty, kun allas on kunnostettu ja metsäseikkailurata rakennettu.

Appara on ihan helmi Hämeenlinnassa:

  1. Kirkasvetinen, puhdas järvi laitureineen ja rantoineen.
  2. Allas, jossa on lämmin vesi, hyppytelineet ja kiipeilyrata.
  3. Kunnon pukukopit ja vessat sekä entistä parempi kahvila.
  4. Makkaranpaistokota, leikkikenttä ja rantalentisverkot.
  5. Lenkkipolku ihanassa harjumaisemassa.
  6. Puukiipeilypuisto.
  7. Maisemat, metsäpolut, marjat, sienet.
  8. Talvisin avanto pukukoppeineen ja saunoineen.
  9. Talvisin hiihtolatu ihanassa harjumaisemassa. (Ja onneksi tasaisella jäälläkin voi hiihtää.)

Kaikki tämä hautausmaan ja moottoriradan välissä, hylätyn hyppyrimäen juurella.

Taidan kallistua siihen, että jos järvessä on kaksi kuukautta vuodesta muovipömpeli, joka saa paikalle lapsia ja niiden perheitä, esteettinen haitta on pienempi kuin uusien käyttäjien houkuttaminen alueelle. Olisko Wibit se portti, jolla lapsiperheet koukutetaan käyttämään palveluita, joilla puolestaan vaikutetaan koko alueen ylläpitoon ja toimintaan? Mitä mieltä sinä olet?

apparan-uima-allas

Ei ole kauankaan siitä, kun tämä allas oli tyhjä. Mieluummin tätä katselee kuin rapautuvaa betonia.

P.S. Hyppyrimäen päälle näköalakahvila!

by

Hämeenlinnalaisia kirpputoreja

Loma – ja sataa. Rannalla en ole maannut, mutta jonkun verran olen kierrellyt kirpputoreja huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Seuraavassa muutama hämeenlinnalainen kirppis, joista kaikista olen hankkinut jotain (ihan vaan talouselämään osallistuakseni):

  • Hermannin kirppis (Brahenkatu 27). Toiminut samoissa tiloissa Kaurialasssa pitkään, joten vakiintunut myyjä- ja asiakaskunta. Tarjolla enimmäkseen vaatteita ja pikkutavaroita. Erikoisuus: ulko-oven vieressä ilmaiskori, josta saa napata mukaansa myymättä jääneitä artikkeleita.

    virkattu-nalle-roope-ankka-lehtiä

    Iltalukemista ja yökaveri.

  • Kirppulinna (Palokunnankatu 14). Kivenheiton päässä torilta, linja-autoaseman kulmalla. Suhteellisen pieni paikka, joten nopealla käynnillä voi tehdä hyviäkin löytöjä; tarjolla lähinnä vaatteita ja pikkutavaraa.

    farkut-ompelukoneen-edessä

    Nämä olivatkin *vähän* tiukat, joten ne jatkavat elämäänsä jossain muussa muodossa.

  • Fida (Palokunnankatu 5). Ei erityisen edullinen, mutta monipuolinen tarjonta huonekaluista kahvikuppeihin ja kirjallisuudesta kenkiin. Erikoisuus: samaan hintaan sana viikonvaihteeksi ja muiksikin päiviksi eli taustalla lähinnä Radio Dei.

    keramiikkakulhot-wetterhoffin-toukokuu-pöytäliinalla

    Eriväriset mutta samansävyiset keramiikkakulhot sopivat yhteen kattaukseen.

  • Hämeentien kirppis (Hämeentie 11). Entisen säilyketehtaan tiloissa eli mielenkiintoinen ympäristö aivan rautatieaseman vieressä. Neljä eri tilaa; yhdessä huonekaluja ja muissa tavanomaiset kirpputoripöydät. Vaatteita, kenkiä, astioita, kirjoja eli hyvin matkakassiin mahtuvaa artikkelia.

    hämeenlinnan-kunnalliskertomus-1935

    Mielenkiintoista luettavaa: mm. matkailijoita kaivataan kaupunkiin mutta kuka maksaisi investoinnit?

  • Keisarin makasiini (Aulangontie 1). Kävelymatkan päässä juna-asemalta. Entinen ammus- ja varusvarasto on nyt uudehko kirppis, jolla on uusi omistaja; vielä suhteellisen vähän myyjiä, ja pöytätarjous 18 e/vko, kun muissa hinnat lähempänä kolmeakymppiä.

    marimekko-olkalaukku-ja-isoäidin-neliöt-tyynyt-sohvapeite

    Humanistin läppärilaukku eli Marimekon olkalaukku. Väreistä huolimatta tunnen persuja äänestäneitä ihmisiä. Ja jopa persuja.

  • Hämeenlinnan kierrätyskeskus (Aulangontie 1). Samalla tontilla kuin edellinen. Tarjolla lähinnä huonekaluja eikä niinkään pikkutavaraa. Myös työkeskuksen pikkumyymälä uusille tuotteille.
    nojatuoli-tyynyt-matto

    Nojatuolin sisuksissa voi tarvittaessa myös säilyttää karkkivarastoa tai muita tarpeellisia pikkuesineitä.

    Mikä on sun mielestäsi Hämeenlinnassa visiitin väärtti paikka?

by

Kirpputorit: hyödyllistä ja hyödytöntä, mutta halvalla

Kirpparit ovat kivoja paikkoja monesta syystä:

  1. niistä voi löytää tarpeellista tavaraa pilkkahinnalla
  2. niistä voi löytää tarpeetonta tavaraa niin halvalla, että ostaminen ei tunnu turhalta teolta
  3. niille voi lahjoittaa itselleen tarpeetonta tavaraa
  4. niillä voi myydä itselleen tarpeetonta tavaraa.

1. Ostin ’uuden’ nojatuolin 15 eurolla. Sain kaupan päälle eli tuolin sisuksista viisi kuulakärkikynää, yhden tussintupen, kaksi korostuskynää, yhden vihellyspillin, yhden huulirasvan ja kymmenen irtokarkkia.  Kuulakärkikynät otin käyttöön, muut heitin roskiin. Sitten jatkoin imurointia ja vielä pesin tuolin tekstiilipesurilla.

2. Taannoin törmäsin neuleharppuun, pari euroa. Ostin sen, testasin ja totesin, että ei ole mua varten. Aion laittaa kehän kiertoon seuraavalle kokeilijalle tai yksikätiselle kutojalle. ->

3. Kun hankkii käytettyä tavaraa halvalla, sen kiertoon laittaminen ei tunnu isolta uhraukselta.

4. Olen joskus koettanut katukirppiksellä myyntiä, mutta se ei oikein lyönyt leiville. Kirppiksen etu on siinä, että tarjolla on muutakin tavaraa, joka houkuttelee enemmän asiakkaita. Lisäksi paikalla on aina henkilökunta, joka tekee rahastustyön ja muutenkin pyörittää hommaa, jossain jopa järjestelee pöydät asiakkaiden jäljiltä.

Hämeenlinnalaiset hoi: mikä on teidän suosikkikirpparinne? Antakaapa vihje seuraavan sateisen päivän varalle.

by

Salaatti on tuoreena parasta

wpid-20150702_181251.jpg

Luulisi että hyvä vihertiski on kauppiaalle ihan kunnia-asia, varsinkin mökkikunnassa ja kesäaikaan. Mutta ei näköjään. Näitä nuutuneita ei ostettu!

wpid-20150703_174336.jpg

Kaupan ruukkusalaatit ja -yrtit ovat siitä mukavia, että ne voi laittaa maahan ja katsoa, tapahtukoo ylösnousemus.  Yleensä tapahtuu. Tässä ei ole edes kasvusäkkiä vaan ihan tavallinen multapussi, johon on viilletty pohjaan muutama aukko,  joista pääsee ylimääräinen vesi valumaan maahan. En tiedä, olisivatko kauppareissulla bongatut puolikuolleet salaatit heränneet henkiin tällä käsittelyllä.

by

Kolme erikoista ammattia

Ulkomailla on ammatteja, joita Suomessa ei ole.

  1. Patsas. Ei varmaan ole helppoa seistä lähes liikkumatta maalattujen vaatteiden alla ja odottaa turisteilta rahaa.
  2. Vessan kassa. Ei varmaan ole mukavaa istua vessan eteisessä ja odottaa turisteilta rahaa.
  3. Letittäjä. Ei varmaan ole kovin epämiellyttävää istua rantabulevardilla ja odottaa turisteilta rahaa.
by

Bensa maksoi tasan puolitoista euroa litra

Perjantai-illan liikenne takkuili kymppitiellä Rengossa, kun paikallinen huoltoasema myi polttoainetta ymmärrettävällä tasahinnalla. Autoilijoiden huomion liikenteestä vei pimeässä loistava valomainos, jossa 95-oktaanisen bensiinin hinnaksi kerrottiin 1,50 e/l. Kaikeksi onneksi vakavilta vaaratilanteilta vältyttiin, vaikka monen autoilijan keskittyminen mainoksen vuoksi herpaantuikin.

Öljyalan keskusliitto, Auto- ja kuljetusalan keskusliitto, kaupan alan keskusjärjestöt, Suomen mainostajien liitto sekä Liikkuva poliisi tuomitsivat huoltoasemayrittäjän toiminnan jyrkästi ja luonnehtivat tavanomaisesta poikkeavaa hinnoittelua villiksi häiriköinniksi ja liikenneturvallisuutta vaarantavaksi toiminnaksi. – Suomessa ei ole koskaan ollut tapana ilmoittaa bensan hintaa näin selvästi, vaan yhteisesti on sitouduttu kaikesta muusta hinnoittelusta poikkeavaan kolmen desimaalin käyttöön, todettiin toimijoiden hätäkannanotossa.

– Puolitoista euroa litra — sehän on melkein kymmenen markkaa! parahti huoltamolla autoaan tankkaamasta tavoitettu autoilija. – Kylläpä bensa onkin Suomessa kallista!

Tilanne rauhoittui viikonlopun aikana. Jo sunnuntaina kyseisellä huoltoasemalla hinnoiteltiin polttoaine tavanomaisen käytännön mukaan: 1,524 e/l.

by

Salapoliisityötä Sairiossa

Vaneritehtaantie7.jpg

Vastapäisellä tontilla tien toisella puolella on aloitettu työt. Koetin tänään selvittää, mitkä:

  1. Kävin raksan vieressä etsimässä kylttiä, jossa kerrottaisiin, mitä on tekeillä ja kenen toimesta. Työmaa-aidassa ei sellaista ollut.
  2. Huutelin ja heiluttelin tien laidasta kaivinkoneenkuljettajalle kysyäkseni, mitä on tekeillä. Hän ei nähnyt eikä kuullut minua.
  3. Soitin kaupungin vaihteeseen, josta minut yhdistettiin
  4. yhdyskunta- ja rakennuspalveluiden asiakaspalveluun. Sieltä kuulin, että kyselemässäni osoitteessa Linnan infra tekee kadun ja kunnallistekniikan saneerausta. Koska kyseessä oli aikaisempi metsikkö ja nykyinen kuoppa, halusin tietää, tarkoittaako katu- ja kunnallistekniikkasaneeraus esim. rakennuksen nousemista tontille.
  5. Sain numeron Linnan infran asiakaspalveluun, joka ei osannut kertoa, ollaanko tontille myöhemmin rakentamassa jotain. Heiltä sain numeron
  6. työmaan vastaavalle mestarille, jolle en enää säälliseen aikaan ehtinyt soittaa.

Hei Hämeenlinnan kaupunki: Mistä voin tietää ja saada selville, mitä meidän kulmilla tapahtuu? Onko jossain näkyvillä anottuja tai myönnettyjä lupia? Käsitelläänkö samalla tavoin projekteja, joita tekevät kaupunki, rakennusliikkeet, yksityishenkilöt? Ja: mitä tien toisella puolella tapahtuu?