Turhaa vai tarpeellista Wetterhoffilla

Olipa mielenkiintoinen paneelikeskustelu tänään Wetterillä. Aiheena oli ”turhaa vai tarpeellista” ja keskustelijoina neljä erilaista ihmistä julkivihreästä vegaanista käytännölliseen lihansyöjään ja arjen kierrättäjästä ekomuotitalon taiteelliseen johtajaan.

WP_20151008_002Keskustelua alusti Suomen luonnonsuojeluliiton Leo Stranius, joka muistutti ihmisen toiminnan vaikutuksesta maapalloon. Osuus oli herättelevä, ja aihetta käsiteltiin niin maailmanlaajuisen talouden kuin yksittäisen ihmisen valintojen tasolla. Jokainen meistä voi vaikuttaa mm. pienentämällä energiankulutustaan, käyttämällä julkisia kulkuneuvoja, vähentämällä lihansyöntiä, ostamalla tavaraa vain pakon edessä ja vaikuttamalla päätöksentekijöihin.

Remaken Paula Malleus piti tarmomannimaisen henkilökohtaisen herätyksen monologin. Hän kertoi pitkästä taipaleesta, jolla oli yhdistänyt kierrätyksen, käsityön ja muodin ekologisesti ja taloudellisesti kestäväksi liiketoiminnaksi.

Paneelikeskustelussa käytiin läpi turhan ja tarpeellisen tavaran elinkaari materiaalituotannosta hävitykseen tai uudelleenkäyttöön. Puhuttiin tuotteiden alkuperästä, lapsityövoimasta, reilusta kaupasta, ruusuista, lentorahdista, kasvihuoneista ja ekotehokkuudesta. Pohdittiin sitä, onko meillä valinnanvapautta ja tekeekö se ihmisen onnettomaksi: muisteltiin 70-lukua ja television kahta kanavaa, kulutusmaitoa ja kurria ja aikaa ennen jogurtin keksimistä. Todettiin toisaalta kaiken tarpeettomuus ja tarpeellisuus ja oltiin yhtä mieltä siitä, että tavaraan liittyy myös tarinoita, joilla on käyttöarvon lisäksi muu merkitys. Heitettiin ilmaan kierrätys harrastuksena, elämäntapana ja liiketoimintana. Ihmeteltiin, miksi talouden pitää erikseen perustella ja todistaa jätteiden vähäinen määrä, joka poikkeaa keskiverrosta jätehuollon asiakkaasta.

Tuli sellainen tunne, että sisäinen hamsteri pitää tappaa, jotta maailma ei huku paskaan. Kuinkahan aloittaisi?

Hohtoneulontaa pimeässä illassa

Hämeenlinnassa vietetään tänään pimeän kaupan iltaa: puoti jos toinenkin on auki iltakymmeneen, kun tavallisesti ovet pannaan säppiin viimeistään kuudelta.

Kahvila Hoffissa pidettiin hohtoneulonnan SM-kisat.  Kävin seuraamassa ensimmäisen erän ja vähän toista:

Kahvilan yksi huone oli eristetty mustilla verhoilla, jotta tilan sai riittävän pimeäksi. Kilpailijoille oli oma tuolirivinsä edessä, ja meille yleisölle oli rakennettu nelirivinen katsomo tavallisista tuoleista ja baarijakkaroista.

Kilpailijoille jaettiin lankakerä ja muovipuikot, joiden päähän sai sytytettyä valon. Kun huoneen valot sammutettiin, ja kisa lähti käyntiin. Pimeässä sai sytyttää puikkojen valot, etsiä langanpään  ja alkaa luoda silmukoita. Kymmenessä minuutissa piti luoda 15 silmukkaa ja neuloa sileää neuletta niin paljon kuin puikoista lähti.

Ei uskoisi, kuinka hauskaa hohtoneulontaa oli seurata. Valot läikkyivät seinillä kuin huonossa diskossa,  ja suurin yllätys valojen syttymisen jälkeen oli, kuinka pitkiä pätkiä ihmiset olivat saaneet aikaan. Ajan loppumisen jälkeen työt luovutettiin tarkastettaviksi ja laskettaviksi – se homma tehtiin kirkkaan lampun alla kahteen kertaan. Ensimmäisen erän voittaja neuloi 27 kerrosta. Itse haastattelin erän kolmosta (22 kerrosta), jonka mielestä haastavinta urakassa oli löysäkierteinen lanka, muuten homma oli suunnilleen samanlaista kuin sohvannurkassa telkkaria tuijottaessa.

Kisaan ol ilmoittautunut reilu parikymmentä neulojaa, ja eriä oli kuulemma kolme. En jäänyt penkkiurheilemaan koko illaksi, vaan poistuin Wetterhoffin myymälän kautta kotiin sohvannurkkaan. Raportoikohan huominen Hämeen Sanoma tämän suuren urheilujuhlan tulokset?