Siivouspäivän jälkipyykki

Siivouspäivä oli ja meni. Mutta ei tule uudestaan tähän talouteen!

Ihan helvetillinen homma niiden tavaroiden siivoaminen ja järjestäminen ja pakkaaminen ja kantaminen ja purkaminen ja levittäminen ja ripustaminen – ja sama kolmen tunnin kuluttua toisin päin. Myyminen sen sijaan ei ollut mikään ylivoimainen jobi. Muutaman tunnin aikana kaupaksi kävivät kaivon pumppu ja klaffituolit, lasten sukset ja lasisetti sekä taulunkehykset ja yhdet kengät. Tuntipalkoille ei tässä siis päästy.

Hyvää sen sijaan oli se, että vintti on nyt tyhjennetty tavaroista, joita sinne oli kertynyt vain kahden vuoden aikana. Osa tavaroista oli vielä laatikoissa edellisestä muutosta, osa entisen perhe-elämän peruja, osa mummonmökin aarteistoa – ja osa ihan itse ihan turhaan hamstrattua! Seuraava haaste onkin löytää sijoituspaikka tavaralle, jota itse en tarvitse enkä halua mutta joka on liian hyväkuntoista hävitettäväksi.

Toinen hyvä asia siivouspäivässä oli se, että rahan toivossa pakottauduin sosiaaliseksi ja juttelin ohikulkijoiden kanssa. Puhuin ihmisille, jotka asuvat alueella mutta joita en ollut ennen tavannut. Keskustelin järkeviä niiden äitien kanssa, joita aamulla moikkaan tarhan pihalla. Rapsutin naapurin naapurin koiraa. Sain kuulla, että meidän kadun päästä suunnitellaan purettavaksi yhtä taloa uudemman lukaalin tieltä. Höpöttämisestä ei myyntityössä* ollut mitään apua, mutta sain tietää asioita ja tutustuin ihmisiin. Huonomminkin olisi voinut aikansa viettää.

* Jos myy kotiviiniämpäreitä, myyntipuhetta ei kannata aloittaa: ”Oletko juoppo vai haluaisitko vahvoja tynnyreitä esim. kesäkenkien säilytykseen?”

6 ajatusta artikkelista “Siivouspäivän jälkipyykki

  1. Tuo Huili-lehden artikkeli oli kiinnostava. Todellakin minulle todentui se, miten joka ikinen tavara päätyy aina jonnekin. Jos sitä ei halua omiin nurkkiinsa, täytyy todella miettiä minne ne käytöstä poistetut sitten sijoitetaan. Sen seurauksena mulla on nyt eteisessä noin 10 kassia odottassa uutta osoitetta. Yritän kaupata merkkivaatteet vintage-kauppaan, muut menevät vaatekierrätykseen. En kerta kaikkiaan jaksa hautoa niitä enää meillä kotona. Ja edessä on myös Sortti-keikka kesän aikana. Sinne voi ainkin viedä metallia hyvällä omalla tunnolla, koska tietää että se käytetään kaikki uudelleen.

    Tykkää

  2. Paluuviite: Suomen poistovaatekeräys hakee tekstiilit kotoa | Sairio

  3. Paluuviite: Kierrätyskelpoiset huonekalut Luotsi-säätiöön | Sairio

  4. Paluuviite: Paperikattaus pelastaa emännän | Sairio

  5. Paluuviite: Kirpputorit: hyödyllistä ja hyödytöntä, mutta halvalla | Sairio

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s