Vanhoille tavaroille kenkää

Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys järjestää lauantaina kirpputorin HYKin yläkoulun tiloissa Viertokatu ykkösessä.

Sain tästä tapahtumasta ja kansallisesta siivouspäivästä puhtia: varasin itselleni pöydän ja aloin raivokkaan reedauksen sekä vintillä että lastenhuoneessa. Homma ei kylläkään lelujen osalta ollut kovin tehokasta: jokainen pehmo oli lapsille vielä liian rakas, monia pelejä haluttiin ehdottomasti pelata, kaikilla leluilla ei ollut vielä leikitty riittävästi. Jotain kuitenkin sain kassiinkin. Ja vielä kaksi iltaa aikaa!

Näillä Kuomilla ei enää ensi talvena tallustella. Ja vauvan veneilyliivit ovat auttamattoman pienet. Pari pullotelinettäkin löytyy!

Pahin, mitä voi tapahtua? Se, että kotiin päin kulkeutuu enemmän tavaraa kuin mitä myytäväksi on vienyt.

Kaappisiivooja tilittää

Vihaan siivoamista.

On kyllä mukavaa, kun kotona tavarat ovat paikoillaan ja kaikkialla on puhdasta – mutta asiantilan ylläpitäminen on ylivoimaisen vaikeata. (Asiaa ei yhtään auta remontin keskellä asuminen eikä varsinkaan kahden imurin hajoaminen muutaman kuukauden sisään.)

Onneksi on laatikoita ja tilava vintti. Kaappisiivousmenetelmä on paras tapa saada näennäinen kuri ja järjestys taloon:

  • Otetaan laatikko ja poimitaan siihen kaikki irtain tavara.
  • Otetaan toinenkin laatikko ja jatketaan poimimista. Ei mitään järjestelyä eikä sortteeraamista vaan täyttä mättöä.
  • Kannetaan laatikot vinttiin tai sellaisen puutteessa kaappiin.
  • Pannaan kaapin ovi kiinni.
  • Jos halutaan teeskennellä parempaa ihmistä kuin oikeasti ollaan, otetaan imurilla keskilattialta isoimmat roskat.
  • Otetaan lasillinen hermot palauttavaa siivousjuomaa. Ihan sama mitä, kunhan siinä on alkoholia.

Siivousgeeni taitaa olla periytyvä. Mutta ei dominoiva.