porkkana

by

Hapankaali kotikonstein

Hämeen sanomassa oli viikolla ohjeita syksyn sadon säilöntään. Hapankaali:

  • 1,5 kg keräkaalia (mummu oli onneksi tullut Suttisen kautta)
  • 1,5 rkl merisuolaa
  • 200 gr porkkanaa (ks. keräkaali)
  • 0,5 dl heraa (valutetaan 2 dl huoneenlämpöistä piimää suodatinpussin läpi)

Kaali (tai kaalit) huuhdellaan, päällimmäiset lehdet poistetaan ja kanta koverretaan pois. Leikataan ohuiksi suikaleiksi (mielellään konevoimalla, joskin myös juustohöylä tai mandoliini käyvät). Silppua nuijitaan (esim. laakeassa ja läpinäkyvässä lintujen talipalloämpärissä paremman puutteessa mokkonuijalla), kunnes kaali alkaa mehustua. Porkkanat kuoritaan ja raastetaan karkeaksi. Parin litran vetoinen  lasipurkki täytetään kerroksittain kaalilla, suolalla ja porkkanalla, ja ainekset painellaan tiiviisti astiaan. Hera kaadetaan päälle. Päällimmäiseksi voipaperi ja paino. Annetaan hapattua pari päivää huoneenlämmössä, minkä jälkeen siirretään viileään (15 astetta) pariksi viikoksi. Valmistumista seurataan päivittäin, samoin muodostuva vaahto kuoritaan päivittäin. Valmis kaali säilytetään kylmässä.

Purkki täytetty eilen. Kiitos neuvota, veli hyvä: sitähän ei kannata tosiaan laittaa ikkunan eteen valoisaan ja lämpimään, vaan ”sinne, mihin ei aurinko paista”. Eli kahvinkeittimen viereen pimeimpään nurkkaan. Mielenkiintoista nähdä, millaista tästä tulee.

Tuleeko mieleen kilpailevaa reseptiä? Millä muulla prosessin voi käynnistää kuin heralla? Edellisen hapankaalin jämillä?

by

Rosmariiniporkkanalättyrullat

Meinasi maito mennä vanhaksi: tein siitä lättytaikinan. Jääkaapissa majaili yksinäinen, nahistuva porkkana: ilmiselvää lounasainesta. Maustekaapissa veteli rosmariinipurkki viimeisiään: tyhjensin senkin.

Sekoitin siis tavalliseen lättytaikinaan porkkanaraastetta ja maustoin sen rosmariinilla. Käärin valmiin lätyn sisään vielä savukinkkusuikaleen, joka sekin oli paketin pohjia jääkaapin kätköistä. Tulos oli tosi hyvä, ja esim. retkellä erinomainen eväs: kevyt kantaa, maistuu kuumana ja kylmänä, ei sottaa, ei vaadi kattausta eikä aterimia.

Ja mikä parasta: ei välttämättä tarvitse edes mennä retkelle, vaan lätty kädessä voi haahuilla ikkunasta toiseen ja katsella, kun ulkona sataa kaatamalla.

Ennen.

Jälkeen.