Harrastelijamaalari tilittää: ruisku rulettaa

Taivaallinen hellepäivä tulossa – ja aita olisi juuri nyt kypsä  toiselle maalikerrokselle. Sutimalla siihen menisi koko viikonloppu, joten päätin oikaista.

Muinainen maaliruisku esiin kellarista, vettä Vinhan sekaan ja sivellin kauniiseen käteen: ruiskutin rimoille riittävän määrän maalia, jonka sitten sivelin tasaiseksi. Ei kovin tyylipuhdas suoritus ja tuskin kovin oikeaoppinenkaan, mutta nopea! Varsinkin kun jätin toisen puolen maalaamatta ja lähdin rannalle omaa pintaa punastuttamaan.

Lauta-aidan anatomia

 

Tontin laidalla oleva aita oli vuodelta laho keppi ja sammaloitunut kivi: siitä tulivat läpi omat ja naapurin lapset, lumet ja jäät, koirankakkapussit ja kaljatölkit.

Timpuri toi uudet laudat maalattaviksi pari viikkoa sitten, ja nyt on uusi aita pystyssä.

Aitaan tuli reilun metrin mittaisia pystypuita 144 kappaletta ja pitkiä vaakalautoja 19. Niiden kertaalleen maalaamiseen meni vajaa* kympin purkki Vinhaa, noin** laatikollinen keskikaljaa ja ihan kaikki*** sateettomat vapaahetket keskiviikosta sunnuntaihin. Hermot ei ollenkaan.

Onneksi, sillä nythän aita pitää vielä maalata toiseen kertaan.

– – –

* 150-vuotisjuhlan kunniaksi kympin purkki on nyt noin kahdentoista purkki.

** Ehkä ihan vähän yli.

*** Milloin ei oltu nukkumassa, grillaamassa, syömässä, uimassa tai muissa lomariennoissa.