Viekö tupakka rahat?

Tuttava hehkutti Facebookissa uutta, savutonta elämäänsä. Tupakanpolton lopettamisella oli ollut vain hyviä vaikutuksia elämään niin terveyden kuin taloudenkin suhteen. Entinen kessuttelija laskeskeli, että tupakkaan oli ennen palanut kaksi tonnia rahaa vuodessa.

Oho, kaksi tuhatta euroa vuodessa savuna ilmaan! Mitä kaikkea sillä rahalla voikaan tehdä: sisustaa, matkustaa, vaatettaa, muonittaa, juhlistaa…

Entisessä työpaikassa oli vanhempi rakennusmestari, vannoutunut tupakkimies. Veikkoa kun koetettiin saada lopettamaan polttaminen, vedottiin niin keuhkosyöpään kuin konkurssiinkin. ”Kolmessakymmenessä vuodessa tupakoitsija sauhuttaa taivaan tuuliin kokonaisen kivitalon!” oli yhdenkin terveysterroristin argumentti. Siihenhän rakennusmestari totesi: ”Minulla on kivitalo. Missä sinun omakotitalosi on?”

Herää vain kysymys, missä ne mun kaksi tonniani ovat, kaikki kun menee ilman ylimääräistä pahettakin. Olen elämässäni polttanut tupakkaa pari kertaa: Ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä naapurin pojan kanssa, ja kiinni jäätiin. Sytytettiin pojan isältä pöllityt tupakat sen vanhempien sängyn alla. Toisen kerran tupakointi tuntui maailman parhaalta idealta parikymppisenä baaritiskillä noin kymmenen paukun jälkeen.  Sen jälkeen olenkin säästänyt rahojani kivitaloon.

Missä sinun rahasi ovat?

Monitehotytön(TM) uudet seikkailut

Sain (eli hain ja maksoin) toissa viikolla elämäni ensimmäiset moniteholasit. Kyllä niitä oli tarjottu jo vuosi sitten optikolla, mutta jäivät kuitenkin odottelemaan tulevaa ja minä jatkoin kaukonäköisen ikänäköisen hajataittoisen elämää niin kuin ennenkin: kodin ulkopuolella silmälasit aina päässä ja kodin sisäpuolella silmälasit aina keittiön naulassa paitsi televisiota katsellessa, jolloin lasit aina hukassa; työpöydän ääressä vaihto päätelaseihin, jotka päässä näki näytön mutta ei nähnyt kävellä postihuoneeseen tai ruokalaan niin, että olisi tunnistanut työkaverit; kaupungilla liikkuessa lasit päässä kadulla kävellessä ja kauppaan mennessä mutta hiuspannan paikalla tai taskun pohjalla tavaroita tutkiessa tai korttipäätettä käytettäessä.

Ei enää. Minusta on tullut monitehotyttö. Uusilla moniteholaseilla näkee kauas ja niillä näkee lähelle: niitä voi pitää päässä aamusta iltaan ja käyttää kaikenlaiseen katseluun:

  • metsäretkellä näkee, missä on suo ja missä pitkospuut – ja näkee missä karpalot ovat ja suppilovahverot
  • keittiössä näkee, mitä lapset tekevät olohuoneessa ja kuka tiellä kävelee – ja näkee ruoan lautasella
  • autolla ajaessa näkee muut tielläliikkujat – ja näkee kojelaudan mittareineen
  • sohvalla istuessa näkee katsella televisiota – ja näkee lukea tai neuloa, kun ohjelmatarjonta on mitä on
  • rappusissa näkee, mihin on menossa – ja näkee, mihin on astumassa.

Jos jättäisi yöksi päähän, niin näkisikö parempia unia?

moniteholasit

Veripalvelulla eväät kuin hotelliaamiaisella

Kävin eilen verenluovutuksessa. Ensisijaisesti tietysti siksi, että siitä saa kansalaisuuspisteitä mutta myös siksi, että luovuttamisesta on tehty niin helppoa ja mukavaa. Kiitos, Veripalvelu:

  • Olen tilannut kutsut tekstiviesteinä puhelimeeni. Veripalvelu muistaa, koska voin luovuttaa seuraavan kerran ja myös muistuttaa muutaman kerran vuodessa.
  • Luovutuksessa on tosi mukava henkilökunta, ja luovutus on kuin pikku lepohetki elegantilla ergosohvalla työpäivän päätteeksi.
  • Tarjoilut ovat paremmat kuin huonommassa hotellissa: kahvit, pullat, keksit, mehut, voileivät, jäätelöt… Iltapala check.
  • Luovutuksen jälkeen on lupa loikoilla ilta. Rehkiminen suoranaisesti kielletään!

Lastentaudit vievät voimat

Yleisimmät lastentaudit tässä taloudessa:

  • nuha 
  • kuume
  • nuhakuume
  • yskä
  • kurkkukipu
  • yskä ja kurkkukipu
  • vatsatauti yhdestä päästä
  • vatsatauti toisesta päästä
  • vatsatauti kummastakin päästä.

Näillä on menty aika monta vuotta ja nykyään ihan hyvällä rutiinilla:

Jompikumpi lapsi herättää aamulla oireiluun tai valitteluun; tarkistan tilanteen; mittaan kuumeen; tuon lääkettä; rauhoittelen potilasta; mietin mahdollisia lastenhoitojärjestelyjä; mietin päivän työjärjestelyt; ilmoitan tarhaan, kouluun, kerhoon, töihin; käynnistän tietokoneen; alan työt; hoivaan potilasta; tyhjennän vatia; desinfioin käsiä; palvelen potilasta; viihdytän potilasta; odotan potilaan nukahtamista; odotan omaa sairastumista…

Tämän aamun bonuksena oli pyykkikoneen pyörittäminen, vessan laattalattian puhdistaminen ja eteisen plyyssimaton peseminen. Kunhan kello tulee neljä, taidan ottaa huikat käsidesipullosta.

hottentottiletti

(Tänä talvena tutustuttiin uuteen ilmiöön eli täitartuntaan. Kun sen vaara oli ohi, raportoitiin lähipiirissä kihomadoista. Mitä vielä? Heinäsirkat?)

Vanhaa kaalia ja yliviikkoista kermaviiliä

Olen aina suhtautunut parasta ennen -päiväyksiin epäillen. Ostan suurella riemulla oranssilla laputetut elintarvikkeet pois kuleksimasta (joko suoraan lautaselle, jääkaappiin odottamaan tai pakkaseen pantavaksi) ja arvioin ruoan kuntoisuuden ulkonäön, tuoksun/hajun sekä maun perusteella.

Jos  Maa- ja metsätalousministeriön ylitarkastaja Sebastian Hielm on sitä mieltä, että ”niin kauan kun tuote ei näytä, haise tai maistu pahalta eikä siinä ole hometta, se on syömäkelpoista”, niin ei voi kansalainen olla muuta kuin samaa mieltä.

Ja tämä kansalainen tekee puoli vuotta kellarissa maanneesta kaalista ja kuukauden jääkaapin perällä piileskelleestä kermaviilistä raikkaan kaalisalaatin, joka voittaa terveellisyydessään ja tuoreessa maussaan toiselta mantereelta tuodut pussipilkotut salaatit. Kylkeen kolmekymppistä makkaraa – nam.

HYKin sivuilla tietoa Tuomelan sisäilma-asioista

Hämeenlinnan yhteiskoulun tiloissa järjestettiin tänään tiedotustilaisuus, jossa käsiteltiin Tuomelan koulurakennukseen ja sisäilmaongelmiin liittyviä terveysasioita. Paikalla oli erittäin laaja edustus kaupungin terveydenhuollon edustajia – yhtä monta kuin koululaisten vanhempia.

Ohjelma oli kattava: sisäilmatutkimuksia tehnyt kemisti kertoi tuoreista tuloksista, kaupungin vastaava palveluesimies kertoi kouluterveydenhuollon palveluista periaatteellisella tasolla, koululääkäri ohjeisti toimintaan oireilun varalta ja tilaajapäällikkö kertoi mm. tiedottamisesta ja siinä tehdyistä toimenpiteistä. Ohjelmassa oli tilaa kysymyksille ja keskustelulle (mutta lopuksi ei ollut tuntia tanssia).

Koulun sivuille onkin nyt rakennettu sisäilmakokonaisuus, mistä kiitos kaupungin viestinnälle ja rehtoreille. Pureskelu jatkuu: tilaisuuden päätteeksi päätettiin vielä apulaisrehtorin kanssa jatkaa sivujen työstöä, jotta saadaan tärkeimmistä ja yleisimmistä asioista aikaiseksi kysymys-vastaus-yhdistelmä. Myös tämäniltaisen tilaisuuden materiaalit tuodaan sivuille.

Jaa niin, tärkein asia: Kaupungin terveystarkastaja on tehnyt kenttäkoululle väliaikaistarkastuksen, jossa uunituoreista tiloista ei ole löytynyt huomautettavaa.

Tuomelan koulu: terveysasioiden tiedotustilaisuus tulossa

Tänään pidettiin Tuomelan koululla tiedotustilaisuus, jossa kerrottiin hiihtoloman jälkeen käyttöön otettavista tilapäistiloista ja kerrattiin peruskorjaukseen ja päätöksentekoon liittyviä asioita.

Me olimme vanhempainyhdistyksenä keränneet etukäteen asioita, joista kaupungin ja koulun edustajille haluttiin esittää kysymyksiä. Olimme tehneet avoimen tiedoston, johon kuka tahansa saattoi kirjata mieltään askarruttavia asioita. Jäsentelimme kysymykset aiheiden mukaan ja toimitimme ne etukäteen kaupungille, jotta yhteinen aika voitaisiin käyttää keskusteluun eikä asioiden arvailuun.

Tiedotustilaisuudessa oli vajaa puoli juhlasalillista vanhempia sekä iso rivi vastuuhenkilöitä ja asiantuntijoita niin tilaajapuolelta kuin tilapalveluistakin. Illan aikana käytiin läpi kysymyksiä, jotka koskivat mm. nykyisen rakennuksen käyttöä, tulevaa tilasuunnittelua, pölysaneerausta versus peruskorjausta sekä poliittista päätöksentekoa niin teoriassa kuin käytännössä.

Tilaisuudesta puuttuivat valitettavasti terveydenhuollon edustajat, joten täsmällistä vastausta vaille jäivät oppilaiden ja henkilökunnan terveyteen ja sen seurantaan liittyneet aiheet. Kaupungin edustajien puolesta (Antti Karrimaan suulla) annettiinkin lupaus, että terveydenhuoltoon liittyvistä asioista pidetään uusi tiedotustilaisuus, johon paikalle tulevat niin kouluterveydenhuollon kuin työterveyden edustajat.

Sitä odotellessa vietetään hiihtoloma, jonka jälkeen koululaiset palaavat väistötiloista Tuomelan kenttäkouluun. Parakeista ei voi kuulemma puhua, fasiliteetit kun ovat kaupungin parhaat. (Mutta kertooko tämä arvio konttikoulusta vai kaupungin opetustilojen yleisestä tasosta?)

Tilaisuuden jälkeen jäimme vielä juttelemaan kaupungin edustajien kanssa. Mietimme, miten voisimme vanhempainyhdistyksenä toimia tässä asiassa ja miten voisimme yhdessä edistää koululaisten asiaa. Viestinnän kohdalla keskustelimme mm. vuorovaikutuksesta, avoimuudesta ja tyytyväisyyden kokemuksesta poikkeuksellisissa oloissa. Pohdimme, miten prosessin eri vaiheista tiedottamista voisi parantaa yhdessä toimimalla. Olimme yhtä mieltä siitä, että tällaisessa tilanteessa ainoa tapa toimia on tehdä yhdessä työtä yhteisen asian eteen.

Kyllä jotain keksitään. Olisko ideoita tai kokemuksia? Valmista pyörää?

Vuodenvaihteen ABC

Nimimerkki ”Sivusta seurannut” kertoo:

A – ambulanssi tulee paikalle alle viidessä minuutissa

B – beetasalpaajilla hoidetaan rytmihäiriöitä

C – cardio tarkoittaa sydäntä.

Nimimerkki ”Kokemusta asiasta” täydentää:

lumiukko

A – auton akku latautuu, kun kulkee muutakin kuin lyhyttä työmatkaa

B – ollapa bobcatin omistaja, sillä suojalumen kolaaminen on raskaampaa työtä kuin lumiukkojen tekeminen

C – chardonnayn corcci on toistaiseksi ciinni, sillä nyt on tipaton tammikuu.

Tästä lähtee 2013.

Oli saippuakauppias ilo

Käsihygienia on erittäin tärkeää, varsinkin kun talossa myllää vatsatauti. Marseille-saippua on siitä mukava tuote, että se ei kuivata ihoa tavallisen saippuan tapaan, ja sillä voi pestä käsien lisäksi vaikka nahkahanskat!

 

 

Postaus oli myös viikon virallinen palindromi.

Työpäivä sohvan pohjalla

Flunssa on ärsyttävä tauti. Yskiminen ärsyttää kurkkua eikä tee mieli syödä. Niistäminen ärsyttää nenää ja nuhasuihke saa limakalvon anomaan armoa. Kuume ärsyttää silmiä eikä voi lukea. Kaikki tämä ärsyttää päätä niin että toivoo 40 asteen kuumetta ja tajua kankaalle. Ei voi muuta kuin virua vuoteessa tai raahautua sohvalle ja avata telkkarin. Ja siitä vasta tuleekin etätyöpäivä.

Ruokaohjelmaa, sisustusohjelmaa, alueellista ohjelmaa, keskusteluohjelmaa, eläinohjelmaa, saippuaohjelmaa, kauneusohjelmaa, laihdutusohjelmaa, muuttumisohjelmaa,  musiikkiohjelmaa, kilpailuohjelmaa, arvausohjelmaa, realityohjelmaa, dokumenttiohjelmaa, ostosohjelmaa… Kaikki omalla tavallaan viihdyttävää, mutta tottumattomalle katsojalle* hieman pökerryttävää. Genret pitäisi osata, jotta voisi katsoa oikealla tavalla.

Miten esim. pitäisi suhtautua My Super Sweet Sixteen -ohjelmaan? Onko se parodiaa vai ironiaa vai sitä itseään? Siitä itsestään puheenollen, mielenkiintoinen puolituntinen vierähti Grimefighters-ohjelman kanssa.

Ja mitä sukupuolta lajia edustavat NYC:n täydelliset naiset? Lapatossua osasin katsoa – mutta miksi se ei ole Areenassa?

Ja kaikki se näiden välissä. Ihminen on sairas.

*Tavallisesti katselen televisiota n. pari tuntia viikossa. Tämän flunssan aikana olen toivottavasti tehnyt osuuteni loppuvuoden ajaksi. Saako huomenna mennä jo ulos?