Neulemyllyllä on pohjaton kita, johon uppoavat kaikenlaiset langat.
Joululahjaksi mummu sai uusista langoista pyöräytetyn kaulahuivin.
Joulunpyhinä tein siivousta ja käytin monta nysää jämälankoja kaulahuiviin. Nopeaa ja kätevää!
Mutta näyttävätkö huivin päät villasukan teriltä? Neulemyllyllä voikin tehdä unisukkia, putkisukkia, lötkösukkia. Ja ranteenlämmittimiä.
Mutta mitä ihmettä muuta? Auta, jos tiedät.
Rupesin korjailemaan sitä liian isoa neuletakkia: ajattelin kauluksen auttavan asiaa. Neuloinkin suorakaiteen muotoisen kappaleen, mutta se ei näyttänyt hyvältä eikä parantanut istuvuutta, joten irrotin tekeleen takista.
Onneksi en purkanut, sillä siitähän sai tehtyä turbaanin! Taikasana krymppäys:
Suorakaiteen päät kiristetään neulelangalla yhteen. Päälaen pitkät sivut ommellaan yhteen ja saumaa kiristetään takaraivon tuntumassa taitoskohdassa niin, että kulma pyöristyy eikä törrötä.
Turbaani muotoutuu päässä sopivaksi ja peittää korvat tai niskan tai otsan sen mukaan, miten päähineen asettelee. (Jos tuulee, alle voi viritellä ohuen tuubihuivin.)
Nyt pitäisi vaan keksiä se kaulus sille neuletakille.
Sairio 