Aloin palmikkoneuleen tekemisen kesälomalla 2010. Langat olin hankkinut halvalla ja ohje löytyi Suuresta käsityölehdestä – ei sentään kesän numerosta. Kudoin aurinkoisella terassilla, rannalla ja iltapuheina, ja nelosen puikoilla neule oli aika pikaisesti valmis.

Siinä oli kuitenkin jotain, miksi ei tullut käytettyä. Kaulus oli vähän outo eikä paita muutenkaan laskeutunut hyvin. Se oli ensin vaatekaapin takarivillä ja sitten talvikorjuussa ja sitten muuten vaan vintillä. Kun evakko oli kestänyt riittävän kauan, päätin tarttua toimeen ja purin tekeleen.

Langatkin olivat jemmassa hyvän aikaa, kunnes näin uuden ohjeen. Tässä paidassa vaikutti olevan parempi kaulus ja muutenkin malli oli helppo, joten pyöröpuikko käyntiin. Ennen käynnistystä oli pakko tehdä mallitilkku, koska ohje oli eri paksuiselle langalle. Koko osui onneksi osapuilleen kohdilleen, ainahan niin ei ”tarkoista” laskelmista huolimatta käy.

Kertaalleen kudottu lankahan olisi hyvä kostuttaa ja suoristaa käyttöjen välillä, mutta ei ole mun hommaa niin pedantti työ. Mun metodi on ottaa märkä sideharso ja kuuma silitysrauta ja olla tyytyväinen tilanteeseen ensimmäiseen pesuun saakka.

Kolmatta kertaa en meinaa näitä keriä käyttää.