Oli joulun jälkeen hyviä päiviä virkata isoäidinneliöitä. Ja oli valmista materiaalia: äidin vanhoja vinokaitaleita. (Vähän turhan kallis materiaali jaloissa tallottavaksi, mutta kun se oli yhtä valmiina ja joutilaana kuin koukku toisessa kädessä, niin otin käyttöön. Seuraavalla kertalla käytän virttyneistä teepaidoista itse leikattua suikaletta.)
Neliöitä on helppo tehdä telkkaria katsellessa. Valmiit ruudut on helppo pinota odottamaan muiden valmistumista. Palasista on helppo sommitella juuri oikean kokoinen ja mallinen matto lattiaan. Mallaaminen on helppoa, kun palojen paikkaa voi vaihtaa lennosta.
Myös neliöiden yhdistäminen on helppoa, mutta urakan toiseksi tylsin vaihe. Tylsin on päättely – mutta senhän voi tehdä myöhemmin, sillä hapsut jäävät nurjalle puolelle!
Matto on liukas suoraan kaakelilattian päällä, joten alle on hyvä laittaa liukueste tai jättää vanha kaupasta ostettu kumipohjainen plyyssimatto.
Sairio 
Bravo! Minulla on retro-vessanmatto: mummoni ystävättären muovi- ja maitopusseista virkkaama pyörylä 70-luvun alkupuolelta. Hyvin toimii edelleen, kun pesee välillä pikku pissat pois. Muovit eivät ole edes murentuneet aikojen saatossa.
TykkääTykkää
Meillä oli kotonakotona pitkään mummun virkkaamat vessanmatot. Ne oli tehty Kalle Kaiharin keltamustasta muovikassista. Muistan, kun mummu antoi niksin muovisuikaleen virkkaamiseen: koukku piti välillä kastaa pellavaöljyyn, jotta se liukui paremmin joustamattomassa kuteessa.
TykkääTykkää