Viikonloppu toppahousuissa

Viikonloppu oli ja meni. Ja melkein kokonaan toppahousut jalassa:

  • kuusenhaku tuttavan kesämökin takaa – ja sattui vielä löytymään tuulen kaatama kaunis puu
  • viikonlopun ruokakauppakäynti samalla reissulla – enkä ollut ainoa toppahousuissa hiihtelevä asiakas
  • pihapuuhailua ja tärkeitä tehtäviä – rännien tyhjennystä, grillin siirtoa liiteriin, sireenien leikkausta, jouluvalojen viritystä, kalansavustusta (kuvassa savu, savustimessa kala)
    savustimen-siluetti
  • rantareitti räntäsateessa – matkalla kastuivat vain silmälasit
  • tarviketäydennstä ostoshelvetissä – mm. jouluvaloihin ajastimia ja ulkokäyttöön jatkoroikka ja roihukynttilöitä.

Luulen, että toppahousuilla olisi voinut käydä myös Papukaija-pubissa Aulangontiellä. Sinne kuitenkin vaihdoin farkut.

Toppahousujen viimeinen matka

Oli viimeinen kerta, kun ostin alelaarista lasten toppahousut.

risat-toppahousut

Väri ja kuosi olivat kivat (his/hers), ja päätöksen sinetöi hinta, 5 e. Mutta ei niillä monta kertaa laskettu mäkeä, kaaduttu pihalla tai ryömitty kinoksessa, kun polvet olivat jo a) hiuki b) puhki. Jaksoin paikata repeämiä viisi kertaa, mutta sen jälkeen meni hermo: päällyskangas on niin ohutta, että kun yhdestä paikasta korjaat, niin seuraavalla reippaalla askeleella repeää kahden millin päästä.

Ei mitään järkeä tehdä lapsille tällaisia vaatteita! Eiväthän ne seisoskele pihan reunalla puntteja varoen tai väistä lunta, jäätä tai kuraa kankaan kestävyyttä miettien. Miten voi kannattaa se, että kiinalaiset ompelevat ohuesta verhokankaasta toppahousuja, joita tuodaan arktisiin olosuhteisiin kertakäyttöön? Millainen äiti ostaa lapselleen tällaiset talvivaatteet?

Jos olisin maksanut näistä normaalihinnan, häpeäisin. Vielä enemmän.

toppahousujen-risa-polvi