Tuoreimmassa Suuressa käsityölehdessä oli pari helppoa trikookaavaa. Tein tunikan, joka oli takaa pidempi kuin edestä.

Hyvät puolet: kaavassa oli kolme osaa: etukappale, takakappale ja hiha. Mulle sopivat tällaiset luolamiesmallit, joissa ei ole turhaa näpertämistä vaan vain olennainen. Kaavojen etsiminen arkilta, jäljentäminen, leikkaaminen ja jatkokappaleiden teippaaminen vei enemmän aikaa kuin neuloskappaleiden yhdistäminen.

Huonot puolet: Koska kaava oli yksinkertainen, malli oli lievästi säkkimäinen. Lisäksi kaivoin materiaaliksi jonkun tehtaanmyymälän poistolaarista hamstraamani halpaakin halvemman jämäpalan. Yhdistelmä ei ollut täysin toimiva.

Mutta koska tekeminen oli niin nopeaa ja kaavat ovat nyt olemassa, taidan koettaa toista tunikaa vähän ohuemmasta materiaalista. Proto on hyvästä!