Suomen poistovaatekeräys hakee tekstiilit kotoa

Taannoisen siivouspäivän myynti oli varsin vaatimatonta. Valtavan reedauksen tehtyäni en enää palauttanut yhtään tavaraa vinttiin, vaan pinosin kaiken kuistille odottamaan seuraavaa osoitetta. Näin motivoin myös itseäni loppusijoituspaikan löytämiseksi.

Tänään kävi Suomen poistovaatekeräyksen pakettiauto pihassa, ja pääsin eroon vanhoista vaatteista, kengistä, laukuista ja tekstiileistä. Firma käy hakemassa kotoa kaikenlaiset tekstiilit sekä lajittelee ja myy tai toimittaa ne eteenpäin.

Sylvain ja Irene Kipré kertovat liiketoiminnastaan ja ideologiastaan: – Haluamme tehdä hyvää, mutta tämä ei ole hyväntekeväisyyttä. Me keräämme Suomessa tarpeettomat tekstiilit ja toimitamme ne joko myyntiin tai jatkokäsittelyyn. Haluamme edistää kestävää kehitystä ja auttaa tarvitsevia: Poistovaatekeräyksen avulla pystymme lisäksi myös elättämään itsemme.

Noutopalvelu on otettu hyvin vastaan. – Varsinkin ihmiset, joilla ei autoa käytössään, ovat iloisia saadessaan tavaran kiertoon ja nurkat puhtaiksi. Meillä on myös ’kanta-asiakkaita’, jotka kerran omat varastonsa tyhjennettyään levittävät sanaa naapurustoon ja soittavat kuukauden päästä meidät uudelle keikalle, Irene kertoo.

Tässä siis ilosanomaa muillekin hamstereille. (Vaikka todellinen ekoteko oliskin jättää ostamatta.)

(Juttu Hämeenlinnan kaupunkiuutisissa 3.4.2013)

Toppahousujen viimeinen matka

Oli viimeinen kerta, kun ostin alelaarista lasten toppahousut.

risat-toppahousut

Väri ja kuosi olivat kivat (his/hers), ja päätöksen sinetöi hinta, 5 e. Mutta ei niillä monta kertaa laskettu mäkeä, kaaduttu pihalla tai ryömitty kinoksessa, kun polvet olivat jo a) hiuki b) puhki. Jaksoin paikata repeämiä viisi kertaa, mutta sen jälkeen meni hermo: päällyskangas on niin ohutta, että kun yhdestä paikasta korjaat, niin seuraavalla reippaalla askeleella repeää kahden millin päästä.

Ei mitään järkeä tehdä lapsille tällaisia vaatteita! Eiväthän ne seisoskele pihan reunalla puntteja varoen tai väistä lunta, jäätä tai kuraa kankaan kestävyyttä miettien. Miten voi kannattaa se, että kiinalaiset ompelevat ohuesta verhokankaasta toppahousuja, joita tuodaan arktisiin olosuhteisiin kertakäyttöön? Millainen äiti ostaa lapselleen tällaiset talvivaatteet?

Jos olisin maksanut näistä normaalihinnan, häpeäisin. Vielä enemmän.

toppahousujen-risa-polvi

Puuhella käy moneen tarkoitukseen

puuhella

Puuhella on monipuolinen keittiökaluste:

Pellin varteen mahtuu kaksi paria lasten Kuoma-saappaita ja sen päähän ripustettuun koukkuun kahdet pipot ja kahdet hanskat.

Reelingille saa kuivumaan useita pareja sukkia tai pari keittiöpyyhettä.

Hellan päällä voi säilyttää palamattomia metalliesineitä kuten valurautaista vohvelirautaa. (Vohveliraudan päälle voi puolestaan panna taatusti turvallisesti tuikkukynttilän palamaan.)

Vesipannussa on mukavasti saatavilla kuumaa vettä koko lämmityskauden ajan.

Kattilassa tulee puuro aamutulien sivutuotteena.

Uuniin voi säilöä lämpöä varaamaan tiiliskiviä. Sinne voi myös piilottaa valurautaisen, painavan perintöpaistinpannun.

Maitopurkit ja muut pahvit haihtuvat helposti savuna ilmaan ja kuin tuhka tuuleen.

Jos kessuttelisi, voisi savut puhallella tulen sekaan eikä sähköistä liesituuletinta likaamaan.

Oi, jos tällä voisi vielä valmistaa ruokaa!

Kierrätyskutsuilla vanhoille vaatteille kenkää

image

Olin serkun luona vaatekierrätyskutsuilla. Idea on loistava: joka mimmi tuo liian pienet, isot, vanhat, väärän väriset tai muuten sopimattomat vaatteensa yhteiseen kasaan, ja siitä kasasta voi sitten penkoa itselleen kuin uusia vaatteita. Muotinäytöksen ja kuulumisten vaihdon lomassa juodaan kahvit ja ihastellaan toisille istuvia vaatteita.

Vaikeinta jutussa on viedä kotiin vähemmän vaatteita kuin mitä kutsuille on tuonut. Jos kaikki onnistuvat vähentämisen tavoitteessaan, illan emäntä saa ilon viedä loput vaatteet lopulliseen keräykseen.

Kiitos osallistujille: piikkikorot ja ruutulippis saavat uuden elämän hyvässä kodissa!