Multahan se päärynäpuu vielä puuttuu, ja olen syönyt naapurin puolelta pudonneita hedelmiä. Aamukahvin jälkeen piti lähteä äkkiä vaan katsomaan, oliko Lepaan puutarhamyymälässä päärynäpuita tarjolla, siellä kun myytiin viimeisiä taimia, puita ja pensaita melkein puoleen hintaan. Olihan siellä, ja oli muutakin.

Päärynäpuu pääsi auton takapenkille kenottamaan. Siinä hollilla kun oltiin, niin piti sitten äkkiä vaan käydä katsomassa, oliko Kallion puutarhassa vielä keräsalaattia. Olihan siellä, ja oli muutakin. Saimme privaattikierroksen kasvihuoneeseen, jossa omistaja Veikko Kallio kertoili salaatin kasvatuksesta (ja kertoi paljon muustakin): 

Salaattia kasvatetaan kahdessa kasvihuoneessa huhtikuusta lokakuuhun. Kolme-neljä viikkoa esikasvatetut taimet istutetaan lannoitettuun maahan, huolehditaan lämmöstä, valosta, ilmanvaihdosta ja kastelusta ja kerätään sato myytäväksi noin kuukauden kuluttua.  (Kuvassa on reilut 7 000 salaatinkerää, jotka ovat eri kasvuvaiheissa.)

Auton perään pakattiin vielä kaksi säkillistä multaa, joka käytiin itse lapioimassa kasasta kasvihuoneen takaa. Mullanhakumatkalla kottikärryyn poimittiin kasvimaalta vielä pari pyöreää kurpitsaa pyhäinpäivää odottamaan.

Kello olikin jo iltapäivä ja oli nälkä, kun peruutettiin takaisin Vanajaniementielle. Päätettiin äkkiä vaan käydä Petäyksessä katsomassa, olisiko siellä keittiö auki. Olihan siellä. Salaatti kyllä ei ollut Kalliolta – olisko tomaatitkaan olleet lepaalaisia? Maistui silti.

Kotona sitten jaksoikin istuttaa päärynäpuun ja jatkaa omenoiden keräämistä. Onneksi oli mennyt päivällä retkeen sen verran aikaa ja valoa, että kymmenen kangaskassillisen jälkeen ei omenoita enää nähnyt noukkia puusta.  Sitten vaan: