Yöpakkasten alettua on aika vaihtaa myös kesäiset valoverhot tuhdimpaan tavaraan.

Kangas on Hakiksen Marimekon alekorista. Keväällä se palveli puutarhassa pöytäliinana,  mutta nyt leikkasin sen kahdeksi verhoksi.

Keittiön toiseen ikkunaan tuli Kuminaa.

Merkittävää ja merkillistä on, että nämä verhot oikeasti mittasin ja tein tarkasti täsmälleen tiettyihin ikkunoihin. Tähän saakka olen ripustanut verhoja kääntämällä yläkäänteistä ylimääräisen nipsuilla nurjalle, teippaamalla tai niittaamalla liiat alakäänteistä – tai vain väistelemällä liikoja kankaita lattialla.

Jos vielä olisin silittänyt ja harsinut käänteet ennen ompelua, olisin kyllä ihmetellyt itsekin. Nuppineulat ja rullamitta olivat ihan riittävä tarkkuus tässä taloudessa. (Verhotangot muuten olivat valmiina – nämä kankaat eivät roiku naulojen varassa.)