Kokonainen kala kasarissa

– tai oikeastaan vokkipannussa, mutta alliteraation autuus aiheutti a-ahneuden.

Sunnuntaina, kun kierreportaita asennettiin, liesi oli pois käytöstä. (Hitsauskoneeseen otettiin voimavirta sähkötaulusta.) Tämän sähkökatkossimulaation aikana siunasin puuhellaa, sillä jääkaapissa oli kokonainen kala odottamassa laittoa a) uuniin b) suuhun.

Laitoin kalan selälleen öljyttyyn vokkipannuun, mahaan merisuolaa ja purjo-tillisilppua, päälle muutaman nokareen voita ja viipaloidun sitruunan. Nesteeksi – anteeksi seuraava ruma sana – alkoholitonta valkoviiniä, joka oli pyörinyt jääkaapissa tammikuusta saakka. (Varoitus: ihan turha ostos, rahan haaskuuta, suorastaan tyhmää – oli tipaton tammikuu tai ei.)

Kansi kiinni ja lehdenlukuun pöydän ääreen: puuhellaan saa olla koko ajan nakkaamassa klapia, että lämpö pysyy tasaisena, kala kypsyy ja perunat höyrystyvät. Perunat olivat semipitoa eli van goghia*, niitä kun saa lähisiwastakin.

* Comma fuckers: onko tämä erisnimi? Ja onko pinot noir?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s