Kylläpä sattuikin mainiosti, että keli kääntyi plussan puolelle päivän aikana: eilen ja viime yönä sataneesta lumesta tuli tosi kosteaa ja painavaa.

Heti töiden jälkeen ohjelmassa oli siis kolausta. Käytin ensin perinteisiä menetelmiä eli kolaa, lapiota ja harjaa. Työnsin ylämäkeen, tuuppasin alamäkeen, lapioin auton vierestä, heittelin sinne, potkin tänne, harjasin rappusia, pyyhin hikeä. Muistelin lämmöllä edellisen viikon kuivia pakkasia.

Sitten tulivat lapset ja niiden kaverit ja rupesivat rakentamaan lumilinnaa. Ne pyörittivät lumipalloja ylhäältä alaspäin:

• pallot kasvoivat aivan valtaviksi ja liikkuivat alamäkeen kolmen kolmasluokkalaisen lihaksilla: linnan muurista tuli tosi näyttävä
• pallot veivät mennessään lumen miltei nurmea myöten ja muodostivat hyvät käytävät kulkemista ja tulevaa kolaamista varten.

Miksi aikuinen ei älyä näin yksinkertaista asiaa? Lumen siirtäminen ylhäältä alas ei ole kevyintä kolan avulla. Seuraavissa lumitöissä testataankin lumipalloefektiä!