Sitrunebergin kakku

Ei saatu koko kerimäkeläistä piparkakkutaloa syötyä jouluna eikä sen jälkeenkään, vaikka urakkaporukkana oli sentään lapset ja niiden serkut.

Tehtiin siis erittäin mukaeltuja runebergintorttuja: tuli yksi kakku ilman mantelia ja vadelmaa. Noudatin Kinuskikissan sitruunaisen Runebergin kakun perusohjetta, mutta siihen tuli muutama muutos:

  • jätin taikinasta mantelirouheen pois – kun sitä ei ollut – joten kiinteitä aineita oli taikinassa vähemmän kuin alkuperäisessä reseptissä
  • lisäsin taikinaan pari tippaa karvasmanteliaromia korvaamaan mantelirouheen puutetta
  • en tehnyt laakeaa ja matalaa kakkua vaan kapean ja korkean
  • en koristellut kakkua sen paremmin vadelmahillolla kuin kuorrutteellakaan vaan tästä tuli kuivakakkuversio.

Kahta en vaihda

Irtopohjavuoka ja leivinpaperi ovat aivan ehdottomat leivonnassa. Jännitys tosin vähenee, kun ei tarvitse miettiä, A) irtoaako kakku vuoasta B) kokonaisena. Ulkopinta ei rypistetyn leivinpaperin kanssa ole yhtä sileä, mutta kakku on sentään yhtenä kappaleena kauneusvirheestä huolimatta. Tässä käytin pientä irtopohjavuokaa, jotta sain riittävän korkean leivonnaisen aikaiseksi ja peitin kakun paiston puolivälissä foliolla, jotta pinta ei tummenisi liikaa.