Koulu on taas alkanut ja kirjojen päällystys. Tänään juuri mietin, onko missään enää myytävänä sitä vahapintaista hyllypaperia, josta omat kirjat saivat 70-luvulla takin päälleen. (Ai että sitä vahaa oli mukavaa raapia kynillä ja kynsillä!) Tai sitä lötköä muovia, johon saattoi vetää reikäpisteviivan.

Nykyäänhän ei kontaktimuovi maksa enää mitään, joten sillä päällystetään lasten kirjat. Käytännössä taas muistin viime elokuusta, että

– päällystys kannattaa aloittaa kirjan selästä, jotta muovi ja kirja kulkevat samaan suuntaan ja jotta rypyt eivät pääse kasvamaan

– paperi irrotetaan muovista vähän kerrallaan ja muovi rullataan tasaisesti kirjan päälle isolla legoalustalla työntämällä, jotta ei synny kuplia (legoalustan puutteessa myös pitkä viivotin käy

– kulmista leikataan joko neliöt tai kolmiot pois, jotta riittävän pitkäksi jätetyt liepeet saa siististi liimattua sisäkanteen.

Jumalan kiitos työssä ei tarvitse harjoittaa asiakaskontaktointia.