Kuvan omenat eivät liity tapaukseen.

Mulla on pihassa kaksi omenapuuta. Toinen tyyppiä punainen kaneli ja toinen antonofkanomainen talvilajike.

Koskapa puusta ei voi syödä suoraan kuin tietyn määrän, on prosessoitava muilla tavoilla. Monta pussillista kolhiintuneita ja muumioita on viety kaatikselle, hyvistä on tehty omenapaistosta aika monta kertaa – ja onhan mulla tietysti mehulinko. (Kenwoodin yleiskoneeseen liitettävä lisälaite on siitä hyvä, että torveen mahtuvat omenat kokonaisina.)

Empiirisen tutkimuksen eli ahkeran linkouksen jälkeen voin todeta, että talviomenoista tulee parempaa mehua kuin kaneleista. Antonofkassa hedelmäliha erottuu mehusta selkeästi ja paksun töhkän voi nostaa kauhalla kannusta pois. Kaneleissa taas lopputulos on tasaisempaa ja paksumpaa seosta, ja todennäköisesti terveellisempääkin, jos sen vaan saisi pullosta ulos.

Sitä seitsemän vanha vaan ihmettelee, että miten vihreistä omenoista voi tulla punaruskeaa mehua. Selittäisin hapettumisen, jos osaisin.