Lähdettiin tutkimaan Rengosta sienimaastoa. Olosuhteet olivat enemmän kuin suotuisat: aurinko paistoi, edellisen päivän saalis oli jo prosessoitu (ja osittain syötykin), tankki oli täynnä ja sienikori tyhjä.

Käännyttiin kymppitieltä yhdelle kuoppatielle, jota köröteltiin rauhallisesti.  Käännyttiin toiselle sivutielle ja ihmeteltiin puihin kiinniteltyjä, numeroituja lappusia. Päästiin kääntöpaikalle, jossa oli kaksi autoa, miestä ja koiraa.”Joo, kyllähän tonne metsään voi mennä, mutta sinne on tehty verijäljet koiria varten.” Kyseessä oli tapahtuma nimeltään jäljestys, jossa koiralle merkataan haavoittunutta riistaa simuloiva reitti metsään ja tarkkaillaan, kuinka hyvin koira reitin haistaa.

Emme halunneet samoille apajille metsästyskoirien kanssa emmekä halunneet pilata koirien kisaa, joten ajelimme syrjemmälle. Siellä olikin sitten tarjolla toisenlaista faunaa. Helvetin hirvikärpäsiä! Ne tunkivat lippalakin alle ja hupparin kaulukseen ja ranteista sisään. (Ja piti vielä käydä puskapissallakin.)

Onneksi saimme myös sieniä: koppa täyttyi kanttarelleista ja herkkutateista. Edelliset yrittivät piiloutua ruohoon, mutta turhaan!

Pikkulenkin jälkeen palattiin autolle ravistamaan lippis tyhjäksi ja raapimaan hirvikärpäset päästä ja sitten mentiin tien toiselle puolelle tutkimaan tilanne. Ei löytynyt mitään muuta kuin suopursuja ja syksyn ensimmäiset suppilovahverot, joten oli hyvä syy palata  kotiin käsittelemään metsän antia: halkaistut suppilovahverot kuivumaan eilisen retken mustien torvisienien kanssa samalle ritilälle; toiseen pienet herkkutattisiivut. Kanttarellit paloiksi ja pannulle paistumaan.