Pihassa on paljon sireenejä. Talon viereiset aidakkeet olivat päässeet kasvamaan jo liian pitkiksi hosiksi, joten syksyllä ne leikattiin metrin korkeudelta poikki. Näky oli aika lohduton:
Kevään tullen tarkkailin runkoja ankarasti: oliko käsittely ollut liian raju? Ilo oli suuri, kun vähitellen sieltä täältä varsista alkoi puskea nuppuja. Ilo oli vielä suurempi, kun ne alkoivat kasvaa uusiksi oksiksi ja isoiksi lehdiksi.
Ensi syksynä saha laulaa vähän useamman sireenin kimpussa, ja nyt uskallan ottaa pituudesta pois vielä rohkeammin.