Ei kuivaa päivää

Edellisissä jaksoissa tapahtunutta:

  1. Alakerran saunatilojen lattiakaivoista tuli vesi sisälle maanantai-iltana. Vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät saivat akuutin tilanteen hallintaan yöllä: vika paikallistettiin runkoverkkoon ja kaivoni imettiin puhtaiksi.
  2. Aamulla tulivat siivous- ja desinfiointijoukot puhdistustöihin.
Mutta lattiakaivo ei sitten vetänytkään. Tontillani oli kohta porukkaa aika lailla: paikalle hälytettiin uudestaan vesilaitoksen edustajat kaksin kappalein, samoin käymään tuli illan puhelinpäivystäjä ja vielä yksi putkimestari läheiseltä työmaalta. Tie oli täynnä säiliöautoa, pakettiautoa ja henkilöautoa – anteeksi vaan naapurit, jos joku olisi halunnut ajaa tätä kautta!
Aikaa kului, mutta asiakin edistyi: vesi saatiin kulkemaan sinne, mihin sen pitikin niin kuin sen pitikin; sauna saatiin siivottua ja desinfioitua; minä näin mm. lapamato-nimisen työkalun ja tulin aika lailla viisaammaksi viemäröinnin yleisistä periaatteista ja käytännöistä.

Seuraavaksi kaupungin runkoputki kuvataan, jotta sen kunto ja tukoksen mahdollinen syy selviää. Vesilaitoksen mies kertoi, että kukaan hänen kollegoistaan ei koskaan muistanut käyneensä meidän kadullamme – ongelmia ei ole koskaan aiemmin tällä pätkällä ollut.

Sain siis myös kehoituksen käydä täyttämässä lottokupongin.

Aamun valjettua tarkastamme vahingot

Täytyy kehua Hämeenlinnan veden ja Lassila&Tikanojan palvelua: jo ennen kahdeksaa mulle soitettiin vesilaitoksesta eilisen illan tulvan johdosta, kysyttiin aamun tilanne ja ilmoitettiin siivouspartion hoitamisesta paikalle. Kaksi minuuttia edellisen puhelun jälkeen Lassila&Tikanojan kaveri soitti, kysyi tarkemmin kastuneen tilan koon ja pinnoitusmateriaalit, oman arvioni mahdollisista vahingoista ja lupasi, että tunnin sisään tulevat ammattisiivoojat paikalle.

Jos nyt keittäisi kahveet – meni viime yö varsin kosteissa merkeissä. Näin siis myös unta vesivahingoista.

Juokseva vesi ja muut modernit mukavuudet

Miehet lähtivät juuri. Jokohan nyt pääsisi nukkumaan? Tuleeko uni silmään? Kyllä tämä oli ensikertalaiselle jännittävää!

Kaikki alkoi, kun töiden jälkeen viiden aikaan menin alakertaan viemään pyykkiä koneeseen. Paha haju iski jo saunan ovella vastaan, ja matto oli märkänä. Pesuhuoneen lattialla oli jonkin verran vettä eivätkä kaivot imeneet: jossain oli tukos. Ja kyllä sitä tukosta etsittiinkin! Vettä virtasi kuin Donissa, milloin hiljaa ja milloin kovaa. Pääasiassa väärään suuntaan eli viemäristä taloon päin.

Työpäivän mittaisen rupeaman jälkeen taloon juoksee jälleen puhdas vesi ja talosta juoksee jälleen likavesi. Ensiapuna käytetty mm. karhupumppua, räsymattoa, roskaämpäriä – ja homman hoitivat sitten kaupungin vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät.

Lisää seuraa, kunhan olen luutunnut lattian. (Ja koettanut vähän nukkua.)