Talossani on kolme tulisijaa: puuhella, kakluuni ja pönttöuuni. Tavallisilla tikuilla kun sytyttää, niin vähintään rystyset ovat noessa ja sormenpäät mustana. (Ja kerran, mutta vain kerran, valkoisen villapaidan hiha.)
Onneksi on takkatikkuja. Ja onneksi on ollut Intourist ja Leningrad.
Jaaha, syyskuu. Lämmitys ei vielä ole päällä (se ollen sähköinen), mutta varmaan pian täytyy painaa nappia.
Sitä odotellessa koetin kakluunia. Ensin tuhkat pesästä, sitten varmuuden vuoksi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla nuohousluukkuun, testipaperi pesään – ja klapit kekoon. Kyllä veti! Ja kyllä pieni pesällinen lämmitti myös uunin kyljen.
Mullahan on muutama ylimääräinen kaakeli, ja niiden rakenne on hieno: laatta on iso mutta ontto. Oletan, että lämpö varastoituu myös taskuun ja kestää siellä seuraavaan päivään (ainakin näin loppukesällä). Toivottavasti en joudu pettymään odotuksessani syyssateiden alettua, saati pakkasten paukkuessa.
Sairio 