Meni melkein kuin Strömsössä

Ei se työkavereiden tupatarkastus kovin hyvin alkanut: olin juuri ja juuri ehtinyt hakea likan tarhasta ja ottaa ruokatarvikkeet jääkaapista, kun kello oli jo melkein sovittu aika. Vettäkin satoi. Hellaan piti laittaa tuli ja samaan aikaan valmistella ruusukaalit keittämistä varten – päätin suorittaa nämä kaksi samaan aikaan ja keittiön vastakkaisilla puolilla.

Kun vieraat sitten saapuivat, olin juuri saanut huutavan palohälyttimen katosta irti mutta en ollut ehtinyt avata ikkunoita.

Tilanne kyllä lähti siitä kohentumaan: yksi otti ruusukaalit tehtäväkseen, kaksi lähti availemaan ikkunoita, minä jatkoin tulen sytyttämistä ja yksi ihaili asiaankuuluvasti puuhellaa ja sen mustaa kylkeä. What are friends for?

Savun hälvettyä emme tarkistaneet kytkentöjä vaan laitoimme yhdessä ruokaa, lämmintä ruusukaalisalaattia ja omenapaistosta vaniljakastikkeen kanssa. Työasioista emme puhuneet lainkaan eli ilta oli loppujen lopuksi oikein onnistunut. Melkein kuin Strömsössä.

3 ajatusta artikkelista “Meni melkein kuin Strömsössä

  1. Paluuviite: Puut liiteriin « Sairiö

  2. Itse asiassa jälkiruokakin meni *melkein* kuin Strömsössä: ensin piti tehdä uuniomenoita, mutta kun en löytänyt omenaporaa, tehtiin omenapaistosta.

    Tykkää

  3. Paluuviite: Täältä pesee ja linkoaa – omenoita « Sairiö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s