Mustikkanäkkärit

image

Glorian ruoka ja viini -lehdessä oli puolukkanäkkärien ohje. Vihdoinkin resepti, johon voin käyttää Pärnun Maximasta hamstraamaani maissijauhoa. (Ostin taannoin pussin, kun se oli niin eksottinen aines vain Maizenaan ja popkorniin tottuneelle.)

Taikina tehtiin kahdessa vaiheessa. Aamulla ennen töihin lähtöä sekoittelin hiivan, nesteen ja ruisjauhot käymään ja illalla lisäsin kuplivaan taikinaan rukiit, grahamit, maissit, mustikat ja mausteet. (Ohjeessa lisättiin kuivattuja puolukoita, mutta sitä sorttia mulla oli vain survoksena.)

Suurin urakka oli leipominen. Aloitin pienillä tähdillä ja sydämillä, sitten siirryin isompiin ukkoihin ja akkoihin – ja viimeisen kahden pellin piparit olivat rieskan kokoisia pyörylöitä.

Pääasiassa: maku oli hyvä. Oikein hyvä. Mutta seuraavan kerran kun lähden näkkäriurakkaan, teen uunipellin kokoisia kappaleita, joista voi sitten murustaa sopivan kokoisia suupaloja.

Pipari-iglu meni pipariksi

Koululaisessa oli ohje pipari-iglun tekemiseksi. Kuinka voisi epäonnistua:

  1. Otetaan valmis taikina.
  2. Kaulitaan se ohueksi.
  3. Levitetään uuninkestävän, pyöreän kulhon päälle.
  4. Paistetaan kypsäksi ja poistetaan kulho.

Siten voi epäonnistua, että ei laita kulhon ja taikinan väliin jauhoja tai leivinpaperia. Sehän kyllä kirjallisesti ohjeessa sanotaan, mutta jos katsoo vain kuvat ohimennen, ei tätä seikkaa tule ottaneeksi huomioon.

pipari-iglun-riekaleet

(Paistetun taikinan voi kyllä syödä niin että ihan ei mennyt läskiksi tämä homma.)