Omenoita tulee. Ja niitä myös menee – kompostiin, käymissankoon, kattilaan, kuivuriin, kitaan…

Tänään keräsin taas muutaman päivän tauon jälkeen puun alle pudonneet omput. Suurin osa oli nokittuja ja kolhiintuneita, joten ne kippasin saunan taakse kasaan muiden seuraksi. Joukossa oli hyviäkin yksilöitä, jotka otin talteen ja laitoin laatikkoon pahvikerrosten väliin. Aion viedä ne vintille ja katsoa, kuinka pitkään säilyvät syömäkelpoisina.

Koria en ole punonut, mutta muut kassit ovat omaa tuotantoa. Yksi on tehty vahakangastilkuista, toinen tietysti kahvipusseista (karmea materiaali ommella) ja on kuvassa yksi virkattu verkkokassikin.

Onneksi kaupasta saa laukkuja, jotka joku on oikeasti suunnitellut.