Juokseva vesi ja muut modernit mukavuudet

Miehet lähtivät juuri. Jokohan nyt pääsisi nukkumaan? Tuleeko uni silmään? Kyllä tämä oli ensikertalaiselle jännittävää!

Kaikki alkoi, kun töiden jälkeen viiden aikaan menin alakertaan viemään pyykkiä koneeseen. Paha haju iski jo saunan ovella vastaan, ja matto oli märkänä. Pesuhuoneen lattialla oli jonkin verran vettä eivätkä kaivot imeneet: jossain oli tukos. Ja kyllä sitä tukosta etsittiinkin! Vettä virtasi kuin Donissa, milloin hiljaa ja milloin kovaa. Pääasiassa väärään suuntaan eli viemäristä taloon päin.

Työpäivän mittaisen rupeaman jälkeen taloon juoksee jälleen puhdas vesi ja talosta juoksee jälleen likavesi. Ensiapuna käytetty mm. karhupumppua, räsymattoa, roskaämpäriä – ja homman hoitivat sitten kaupungin vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät.

Lisää seuraa, kunhan olen luutunnut lattian. (Ja koettanut vähän nukkua.)

Lokakuisti

Lokakuu.

Taitaa olla syksy, ainakin kuistista päätellen. Aurinkoiset aamukahvit, hellekesän mehuhetket ja suojaisalla sohvalla makailut ovat menneen talven lumia.


Nyt on sivustavedettävä siirretty sisälle ja pöytä käännetty. Vihreiden verhon tilalla on punaista ja keltaista. Rapuvalot on ripustettu ja samovaari etsitty esille – glögikausi voi alkaa.

Talo on tiivistettävä talveksi

image

Ja ulko-ovesta on hyvä aloittaa.

Olen ajatellut mennä man tager vas man haver -taktiikalla, ja ovien jälkeen siirryn ikkunoihin. Niissä parempi materiaali lienee – sukkahousut.

Sairio hukkuu roskaan

Käytiin viemässä lasia keräykseen. Näkymä peruskorjattavan tien vieressä oli tällainen:

Paperinkeräysastia pursusi paperia ja paperikasseja, samoin niitä oli pöntön ympärillä.

Mitä ajattelee ihminen, joka jättää paperikassinsa täyden keräysastian viereen? Ei  ainakaan tule mieleen, että tämä astia on täynnä, joten täytyy viedä paperit jonnekin muualle? Ei pälkähdä päähän, että vieressä on tietyö, joten tyhjennysauto ei pääse lähelle vähään aikaan? Ei tunnu siltä, että itse olisi vastuussa tuottamastaan jätteestä ja roskasta?

Kyllä minä jo paperista mieleni pahoitin, mutta vielä se, että metalli- ja lasinkeräyksen takana oli kasapäin tavallista talousjätettä ja lasten turvaistuin! Toivottavasti lapsi ei ollut kyydissä kun isä tai äiti harjoittivat vastuullista ympäristöpolitiikkaa omilla kotinurkillaan.

Lämmityskausi aloitettava

Jaaha, syyskuu. Lämmitys ei vielä ole päällä (se ollen sähköinen), mutta varmaan pian täytyy painaa nappia.

Sitä odotellessa koetin kakluunia. Ensin tuhkat pesästä, sitten varmuuden vuoksi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla nuohousluukkuun, testipaperi pesään – ja klapit kekoon. Kyllä veti! Ja kyllä pieni pesällinen lämmitti myös uunin kyljen.

Mullahan on muutama ylimääräinen kaakeli, ja niiden rakenne on hieno: laatta on iso mutta ontto. Oletan, että lämpö varastoituu myös taskuun ja kestää siellä seuraavaan päivään (ainakin näin loppukesällä). Toivottavasti en joudu pettymään odotuksessani syyssateiden alettua, saati pakkasten paukkuessa.