Meillä oli eilen työporukan joulunyyttärit. Herkkua oli siinä monenlaista aina jouluhalosta muta-, minttukrokantti- ja samettikakun kautta perinteisiin pipareihin ja tähtitorttuihin: kiitos kaikille kokkaaville entisille, nykyisille ja palaaville kollegoille! Ja kiitos tutuille ja tuntemattomille ruokabloggaajille.
Ja luojan kiitos leipomani feta-punasipulipiirakka teki tällä kerralla kauppansa.
Leikittäiskö, että ne olisi tehneet isot järjestelyt, kun olisi kyseessä isot juhlat ja kesäkauden päättäjäiset mökillä? Leikittäiskö, että kaupasta olisi ostettu ruokaa koko komppanialle ja kotoa tuotu omat uunivuoat ja tarjoiluastiat? Ja leikittäiskö vielä, että olisi vuokrattu asuntoauto, että kaikille olisi mukavat makuupaikat, lapset pääsisivät suihkuun eikä välttämättä tarvitsisi käydä huussissa?
Leikittäiskö, että se päättäisi ottaa suihkun ennen vieraiden tuloa mutta vedentulo loppuisi juuri, kun sampoot olisi tukassa. Ja leikittäiskö, että vuokrafirmasta ei kukaan lähtisi lauantaina tarkastamaan tilannetta. Ja leikittäiskö, että se sitten pesisi tukkansa kylmällä kaivovedellä kylmässä saunassa?
Sopisko, että sitten tulisivat vieraat ja ruoka olisi valmista uuniin, mutta kotoa tuotu vuoka ei mahtuisikaan? Leikittäiskö, että DDR:läiset ja puolalaiset emalikulhot olisivat tosi hienot valmistus- ja tarjoiluastiat ja että kenelläkään ei oikeasti vielä ollut nälkä?
Sitten tää menis illalla käymään huussissa silmälasit pipon päällä ja kolauttaisi ne pimeässä ovenkarmiin. Sitten nää ottaisivat tuvasta kaikki taskulamput ja lähtisivät etsimään sitä silmälasien linssinpuolikasta mutta ei säkkipimeässä tietenkään löytäisi sitä?
Hei ja sitten kaikilla voisi olla tosi hauskaa ja vieraat lähtisivät yöllä ajamaan kotiin? Ja osa porukasta menisi asuntoautoon nukkumaan, mutta siellä ei toimisikaan lämmitys? Ja sitten ne joutuisivat tulemaan mökkiin, missä ei oikeasti olisikaan tarpeeksi sänkyjä.
Ja tää olis sitten sitä mieltä, että mainiot kemut ja aurinko paistaisi ihanasti seuraavanakin päivänä. Olisko se kiva leikki?
Ei se työkavereiden tupatarkastus kovin hyvin alkanut: olin juuri ja juuri ehtinyt hakea likan tarhasta ja ottaa ruokatarvikkeet jääkaapista, kun kello oli jo melkein sovittu aika. Vettäkin satoi. Hellaan piti laittaa tuli ja samaan aikaan valmistella ruusukaalit keittämistä varten – päätin suorittaa nämä kaksi samaan aikaan ja keittiön vastakkaisilla puolilla.
Kun vieraat sitten saapuivat, olin juuri saanut huutavan palohälyttimen katosta irti mutta en ollut ehtinyt avata ikkunoita.
Tilanne kyllä lähti siitä kohentumaan: yksi otti ruusukaalit tehtäväkseen, kaksi lähti availemaan ikkunoita, minä jatkoin tulen sytyttämistä ja yksi ihaili asiaankuuluvasti puuhellaa ja sen mustaa kylkeä. What are friends for?
Savun hälvettyä emme tarkistaneet kytkentöjä vaan laitoimme yhdessä ruokaa, lämmintä ruusukaalisalaattia ja omenapaistosta vaniljakastikkeen kanssa. Työasioista emme puhuneet lainkaan eli ilta oli loppujen lopuksi oikein onnistunut. Melkein kuin Strömsössä.
Seurustelua suvun kanssa loppukesän auringossa.
Varjo kärsi viime vuoden elokuun myrskyssä jonkin verran, mutta hyvin suojaa paisteelta ilman kahta tukikeppiäkin.
Sairio 