Ostin taannoin pullollisen liesimustaa Domus Classicasta Metsänkylän kartanosta, mutta tuotteen käyttö on odottanut inspiraatiota ja keittiöhenkilökuntaa vuoden verran. Tänä viikonloppuna tuli serkku kylään ja kyllä saivat ruoste ja lika liedestä kyytiä.
Ensin hellan pinnasta puhdistettiin(*) irtonainen lika ja ruoste. Teräsharjaa suositeltiin, mutta kun se oli piilossa, käytettiin teräsvillaan. Huuhteluiden, pyyhkimisten ja kuivaamisten jälkeen siveltiin puhtaaseen pintaan liesimustaa talouspaperilla ohut kerros.
Eron huomaa silmillä ja sormilla. Pinta näyttää paremmalta ja tuntuu sileältä ja liukkaalta. Liesimusta on kuin kenkäplankki: se puhdistaa ja hoitaa. Olisi varmaan syytä käyttää useammin kuin kerran vuodessa. Niin liesimustaa kuin kenkäplankkia.
(*)Passiivi on kyllä mainio kapistus. Sillä voi viitata muka osallistuneensa ruumiilliseen tekemiseen, vaikka olisikin vain lämmitellyt glögiä mikrossa.
Lämmityksessä on pattereiden ja ilmalämpöpumppujen apuna olohuoneen kakluuni ja lastenhuoneen pönttöuuni. Keittiössä on puuhella, joka ei juurikaan varaa lämpöä, vaikka sen uunin olen tiiliskivillä täyttänytkin. Tulisijojen lämmitys on mukavaa hommaa – takkatulen räiske jne. – mutta varsin sitovaa: puiden sytytyksestä peltien sulkemiseen menee aina pari tuntia, minkä aikana ei lähdetä hoitelemaan muita asioita. Jos talo lämpiäisi vain tulipesillä, ei talvisin ehtisi töissä käymäänkään!
Sairio 