Om om om, Hämeelinnassakin intialainen ravintola

Ei niin, että etnisistä ruokapaikoista olisi Hämeenlinnassa ollut puutetta tähänkään saakka. Kiinalaista, italialaista ja turkkilaista on ollut jo viime vuosituhannella, samoin meksikoilaista ja thaimaalaista jo monta vuotta!

Nyt kaupungissa on myös intialainen ravintola, ja siellä on hyvää ruokaa. Korvattiin tänään työkavereiden kanssa perinteinen pizzaperjantai ravintola Omin intialaisella lounasajan noutopöydällä – omomom ja namnamnam. Tarjolla oli kanaa, kalaa ja kahta kasvisruokaa kylmine lisukkeineen, riiseineen ja naaneineen. Voitti Amican 6-0 ja omat pakastusrasiatähteet 10-0.

wpid-om-intialainen-ravintola.jpg

Jos jotain huonoa pitää sanoa, niin kaupunkilaisten harmiksi paikka ei ole keskustassa. Eikä se ole toistaiseksi auki iltaisin. Eikä siellä ole A-oikeuksia. Mutta siitä viis, kun ruoka on kympin arvoista.

(Ja niin, se herkullisen ruoan kuvaaminen on haastava tehtävä.)

Pyhäillan plääh

Mikäköhän siinä on, että aina sunnuntai-iltapäivisin tulee plääh-olo? Painaako perjantaina päättynyt putki vielä vai alkaako uusi maanantai masentaa mieltä?

Silloin ei auta muu kuin muistella menneitä, esim. eilistä ja porvarisrouvien (nyk. ja ent.) oopperailtaa Töölönlahden rannassa.

Töölönranta valittiin maiseman ja menuun vuoksi. (Chez Dominique olisi ollut liian kaukana ja mitä jos yllätysmenuussa olisi ollut taas sisäelimiä?)

Hopeista käsilaukkua eiviitsi laittaa likaiselle lattialle.

Oopperan ystävä niistää nenänsä ennen näytöksen alkua eikä rapistele kurkkukarkkejakaan kesken näytöksen.

Ilta oli oikein mukava.

Mutta koska emme voittaneet yhtätoista miljoonaa lotossa, huomenna noustaan aamulla tarhaan, kouluun ja töihin, syödään ruuaksi maksalaatikkoa ja iltaohjelmana pestään pari koneellista pyykkiä.