Tyynimeri harvoin tyyni

On siinä ihmettelemistä, kun järviin tottunut sisämaan asukas lähtee meren rantaan. Itämeressä uidessa ällöttää se suola, mutta siellä sentään näkyy vastaranta eivätkä aallot ole koskaan 60 metriä korkeat. Välimeri on isompi, suolaisempi ja voimakkaampi, mutta ihanan kirkas ja sininen. Ja Atlantti on vähän niin kuin kotimeri, kun on loma ja lämmin. Mutta Tyyni valtameri! Ei ole helmikuussa tyyni.

tyynimeri-ja-cayucos-pier

Note to self: Jos rannalla on surffaajia, uiminen on ihan tyhmä idea.

cayucosin-ranta-ja-levakasa

Meri tuo rantaan vaikka mitä.

taskurapu-rannalla

Tämän ravun olisi voinut vaikka laittaa taskuun.

meritahti-rannalla

Meritähti oli jäänyt vuorovesitaskuun.

tyynimeri-lyo-rantaan

Mitä lomalainen haluaa kuulla? ”Ei täällä näin ole satanut vuosikausiin!”

Notkea kuin merinorsu

Väsyttää, vaikka tänä aamuna heräsin vasta neljältä. Ei huvittanut nousta, vaan pyörin sängyssä: vaihdoin kyljeltä toiselle, välillä nostelin päätä tyynystä, venyttelin käsiä, sukelsin peiton alle, haukottelin äänekkäästi.

Miltähän tuntuisi olla merinorsu? Se vasta olisi rankkaa elämää varsinkin tähän vuodenaikaan:

merinorsut-piedras-blancasissa

Suurin osa vuodesta kuluisi mukavasti avomerellä, mutta joulukuussa lähdettäisiin viimeisillään raskaana porukalla rannalle synnyttämään. Siellä öykkäröisivät jo alfaurokset haaremiaan kooten ja keskenään taistellen. Siihen kuoroon vielä tuoreiden äitien ja pienten poikasten jatkuva huuto – ei siunaaman rauhaa! Koko kuukauden imetysaikana ei edes syödä ehtisi, ja poikasta saisi suojella niin isommilta kuin pienemmiltä lajitovereilta. Kun vierotus olisi ohi, niin iskisi kiima. Ja ne läskit alfaurokset. Ei ihme, että tulee kiire pois.

*

Piedras Blancasissa Keski-Kalifornian rannikolla elää n. 17 000 merinorsun yhdyskunta.  Siellä on soidinmenot meneillään.