Kalifornia

by

Tyynimeri harvoin tyyni

On siinä ihmettelemistä, kun järviin tottunut sisämaan asukas lähtee meren rantaan. Itämeressä uidessa ällöttää se suola, mutta siellä sentään näkyy vastaranta eivätkä aallot ole koskaan 60 metriä korkeat. Välimeri on isompi, suolaisempi ja voimakkaampi, mutta ihanan kirkas ja sininen. Ja Atlantti on vähän niin kuin kotimeri, kun on loma ja lämmin. Mutta Tyyni valtameri! Ei ole helmikuussa tyyni.

tyynimeri-ja-cayucos-pier

Note to self: Jos rannalla on surffaajia, uiminen on ihan tyhmä idea.

cayucosin-ranta-ja-levakasa

Meri tuo rantaan vaikka mitä.

taskurapu-rannalla

Tämän ravun olisi voinut vaikka laittaa taskuun.

meritahti-rannalla

Meritähti oli jäänyt vuorovesitaskuun.

tyynimeri-lyo-rantaan

Mitä lomalainen haluaa kuulla? ”Ei täällä näin ole satanut vuosikausiin!”

by

Viisi askelta viininmaisteluun

Vietin hiihtolomani Kaliforniassa kaikista velvollisuuksista luistellen.

Loman aikana tein ystäväni kanssa tehoiskun Paso Roblesin viinialueelle. Paikalliset veikkaavat, että tienoosta on tulossa seuraava iso juttu perinteisten Napan, Sonoman ja Santa Barbaran jälkeen. Viiniä täällä on viljelty jo toistasataa vuotta, mutta nyt povataan alueen uutta tulemista. Ja mikä ettei: ilmasto on ihanteellinen niin viiniköynnöksille kuin kasvattajille, ja meren ja vuorten välissä viihtyvät niin merinorsut kuin turistit. Meillä oli tukikohtana bed and breakfast -paikka Cayucosin pikkukylässä, josta kävimme tutustumassa lähiympäristöön.

Me noudatimme retkellämme viittä hyvää periaatetta:

  1. Palkkaa kuski.
    Maistelussa on mahdollisuus vain maistella viiniä ja sylkeä se suustaan pois. Mahdollisuus on teoreettinen.
    Me hankimme kuskin, jotta saatoimme nauttia hyvistä viineistä koko rahan edestä. (Maistelu on yleensä maksullinen, n. 10 dollaria per pää paikasta riippuen.)
  2. Valitse viinitilat.
    Tarjontaa on valtavasti, joten jonkinlainen reittisuunnitelma on oltava. Suosituksia voi kysyä paikallisilta, luottaa ammattilaisten (tai myyntimiesten) arvosteluihin ja saatuihin palkintoihin tai tehdä valintansa vaikka tilan tyypin, viljeltyjen rypäleiden tai hintatason perusteella.
    Tai voi vain ajella eteenpäin ja pysähtyä kivannäköiseen paikkaan.
  3.  Maistele hartaudella.
    Ensimmäinen suullinen valmistelee kitalaen siihen, mitä tuleman pitää. Toinen suullinen kertoo, miltä viini tuoksuu, maistuu ja tuntuu. Kolmas suullinen onkin sitten viimeinen.
    Onneksi tastingissa on tyypillisesti neljää-viittä eri sorttia tarjolla. Toisilla tiloilla on viinin kaverina erilaisia juustoja, ja paritus tuokin esiin uusia makuja niin juomasta kuin juustosta.
  4. Muista syödä.
    Pikkuruiset viinisiemaukset ovat pieniä, mutta niitä on paljon. Osa tiloista tarjoaakin palaa painikkeen lisäksi, valintaa on voileivistä ja salaateista suurempiin ruokiin.
  5. Nauti maisemista.
    Helmikuinen vesisade ei amerikkalaisella viinitilalla harmita yhtään niin paljon suomalaisella kotipihalla.
    Kukkula-sateista-taivasta-vasten
by

Notkea kuin merinorsu

Väsyttää, vaikka tänä aamuna heräsin vasta neljältä. Ei huvittanut nousta, vaan pyörin sängyssä: vaihdoin kyljeltä toiselle, välillä nostelin päätä tyynystä, venyttelin käsiä, sukelsin peiton alle, haukottelin äänekkäästi.

Miltähän tuntuisi olla merinorsu? Se vasta olisi rankkaa elämää varsinkin tähän vuodenaikaan:

merinorsut-piedras-blancasissa

Suurin osa vuodesta kuluisi mukavasti avomerellä, mutta joulukuussa lähdettäisiin viimeisillään raskaana porukalla rannalle synnyttämään. Siellä öykkäröisivät jo alfaurokset haaremiaan kooten ja keskenään taistellen. Siihen kuoroon vielä tuoreiden äitien ja pienten poikasten jatkuva huuto – ei siunaaman rauhaa! Koko kuukauden imetysaikana ei edes syödä ehtisi, ja poikasta saisi suojella niin isommilta kuin pienemmiltä lajitovereilta. Kun vierotus olisi ohi, niin iskisi kiima. Ja ne läskit alfaurokset. Ei ihme, että tulee kiire pois.

*

Piedras Blancasissa Keski-Kalifornian rannikolla elää n. 17 000 merinorsun yhdyskunta.  Siellä on soidinmenot meneillään.