Tiistainen tarjoaja maksoi käsirahan asunnosta sovitusti tililleni, joten

• siirsin asunnon lepotilaan Oikotiellä
• ilmoitin vuokralaiselle, että enempää näyttöjä ei tarvita
• laitoin postia pankkiin ja kysyin heidän sääntönsä/odotuksensa kaupantekoon
• sovin isännöitsijän kanssa yhteisen tapaamisen seuraavalle viikolle, jotta voimme käydä läpi omistusoikeuden siirron ja yhtiölainan maksun.

Ostaja ei ole koskaan ostanut asuntoa, minä en koskaan ole myynyt asuntoa. Isännöitsijä on ollut todella hyvä tietolähde tässä matkan varrella, joten hän tekee myös kauppakirjan. Maksusta tietysti, mutta haluan korvata sen, että hän on ollut nopeasti saatavilla ja vastaillut ystävällisesti koko prosessin ajan.

Taas uusi välittäjä otti yhteyttä, tällä kerralla kirjeellä. Osoite tosin oli Hämeentielle, mutta perille tuli. Sama välittäjä soittikin seuraavana päivänä.

Kyseessä oli käyntikortin kuvan ja puhelimen äänen perusteella vanhempi rouva. Hän ylensi minutkin rouvaksi, mikä oli vain kunnianosoitus ja sai minut suoristamaan selkäni ja teitittelemään. Rva Välittäjä oli todella myynyt talosta asuntoja, sillä hän osasi  kommentoida esim. makuuhuoneen kokoa muihin tiloihin nähden.

Kerroin, että olin saanut tarjouksen ja että odottelen käsirahaa tililleni. Sain onnentoivotukset asuntokauppaan ja hyvän kevään toivotukset.

Oikotien kautta tuli sunnuntaina ja tiistaina soitot kerrostalokämpästä. Sunnuntain soittajalle kävin näyttämässä asuntoa maanantaina (onneksi vuokralaiselle sopi nopea varoitusaika), ja tiistain soittajalle vielä samana päivänä (edelleen kiitos vuokralaiselle joustavuudesta).

Maanantain näytön jälkeen ostajakandidaatti jäi miettimään avokeittiön rakentamista keittiöksi: miten, millainen, maksu? Lupasin hänelle muutaman päivän miettimisaikaa.

Tiistain katsoja ei niinkään kiinnittänyt huomiotaan puuttuviin keittiön seiniin vaan katseli maisemaa, mietti lähistön palveluita ja kyseli yhtiön tilaa ja mahdollisesti tulevia kunnostuksia. Kävimme ihailemassa näkymiä myös mattoparvekkeelta ja totesimme kellarikomeroiden olevan aina samanlaisia.

Tiistainen katsoja tiesi heti olevansa oikeasti kiinnostunut ja lupasi tehdä tarjouksen. Jo samana iltana sainkin kivaa sähköpostia.

Keskiviikkona ilmoitin tilanteen muuttumisesta maanantaiselle katsojalle, joka sanoi, ettei lähde kisaamaan asunnosta. Saatoin siis hyväksyä saamani tarjouksen ja ryhtyä miettimään myymisen seuraavia toimenpiteitä. Taas konsultoin taloyhtiön isännöitsijää, joka oli ollut erinomainen tietolähde prosessissani tähänkin saakka.

Nyt odotan, että saan asunnosta käsirahan (tämän älysin ilman konsultaatioitakin). Vasta sen jälkeen otetaan seuraavat askeleet.

Olen saanut soittoja välittäjiltä, jotka tarjoavat palveluitaan kerrostalokaksion myymiseksi. Soitot ovat olleet asiallisia ja ystävällisiä, mutta myyntineuvottelijoilla on ilmeisen kova kilpailu keskenään.

Eilen käytiin tämä keskustelu:

– Välittäjä tässä hei. Sinulla on Oikotiellä asunto. Meillä on nyt kevättarjous: välitys veroineen kaikkineen 2 300 euroa.
– Kiitos tarjouksesta, mutta minulle on luvattu sama palvelu jo alle kahden tonnin.
– Minä lähden kisaan mukaan, hinta 1 850!

(Ja oikeasti minulle oli jo tehty alle kahden tonnin tarjous – minulla ei ole pokkaa keksiä tai vedättää.)

Tapasimme välittäjän sunnuntaina kotonamme ja teimme sopimuksen talomme myyntityöstä. Mies tuntee alueen, talotyypin ja talonkin – hän asuu samalla kadulla, samanlaisessa talossa ja on myös välittänyt tämän talon meille seitsemän vuotta sitten. Sovimme erittäin maltillisesta välityspalkkiosta, sillä välittäjän mukaan alueelle on ”patoutunutta kysyntää” (hänellä oli siis jo mahdollinen ostajaehdokas mielessään).

Tänään tapasimme uudestaan, kävimme talon paperit läpi ja annoimme avaimen: talostamme on yksityinen esittely huomenna.

Sain soiton kiinteistövälittäjältä, joka tarjosi palveluitaan Hämeentien myymiseksi. Nainen oli ystävällinen ja asiallinen; kyseli myyntitilannetta ja kertoi suoraan välittäjien soittelevan yksityisiä asunnon myyjiä läpi. Totesin, että minulla on yksi kiinnostunut henkilö, joka neuvottelee rahasta pankkinsa kanssa ja että tässä vaiheessa en vielä ajatellut käyttää ammattilaisen apua myymisessä.

Kysyin välityspalkkion suuruutta. Se on kuulemma sovittavissa periaatteellisesta kolmesta prosentista sellaiseen tasoon, että sopimus ei jää siitä kiinni. Parin tonnin hujakoilla siis liikutaan.

Nainen kysyi, voiko hän soittaa ja kysellä tilannetta esim. viikon päästä uudestaan. Annoin luvan.

Vastakohtana lehden rivi-ilmoitukselle Oikotie tarjoaa monenlaista tilastotietoa. Olin laittanut asuntoni hiljaiseen myyntiin ja kerran vuorokaudessa sain tiedon ilmoitukseni katselijoista. Viiden vuorokauden saldo oli 242 katselua, joten muutin hiljaisen myynnin tavalliseksi myynniksi. Ilmoituksessani oli Muuta myynti-ilmoitukseksi -nappi, jonka takaa löytyivät linkit verkkopankkeihin. Klik klik, 99 e ja ilmoitus oli julkinen.

Oli mielenkiintoista nähdä myös talon hintatietoja (myyntipyynti ja vuokraus) ja alueen hintakehitys kaupungin yleiseen verrattuna. Vaikka pyynti- ja kauppahinta ovatkin eri asioita, niin kyllä ne käsikkäin kulkevat. Tätäkin palvelua tutkimalla tiedän, että kaksioni hinta on kohdallaan

Nyt vain puuttuu se ostaja! (Ja jos sitä en tätä kautta saisikaan, niin kokenut tietää enemmän kuin lukenut.)

vakuuttavat, mutta mistä minä sen tiedän? Ainakaan sen perusteella ei tullut soittoja enkä pysty mistään näkemään, moniko ilmoitustani on katsellut.

Tämän hinta oli kestotilaajalle 5 e. Ilmoitus tuli kyllä kalliimmaksi, sillä sen tekeminen ja jättäminen vaati aika lailla aikaa ja vaivaa:

• hankin tarjouskupongin HäSan paperisen vuosikalenterin välistä
• tein ilmoitusluonnoksen Wordillä, jotta pystyin laskemaan merkit
• kirjoitin saman tekstin käsin paperille
• vein paperin ja rahan autolla Hämeen sanomien konttoriin
• jonotin asiakaspalvelussa avoimessa aulassa, kun kuolinpesän edustajat sanelivat viimeistä ilmoitustaan.

Voihan olla, että Luopioisista järvenrantatontin ostanut huomaa minun ilmoitukseni ensi kesänä saunan pesää sytyttäessään.

Oman asunnon tai talon myymisessä tärkeää on oikea hinnoittelu: liian kallis karkottaa kiinnostuneet, liian halpa herättää epäilyn huonosta.

Kun me hinnoittelimme taloamme, pyysimme paikalle välittäjän tekemään arvion. Sama mies oli kuvioissa jo taloa ostaessamme, joten saimme ilmaisen arvion talomme mahdollisesta myyntihinnasta – ja kaupan päälle tietoa kadun toisen pään tapahtumista. Välittäjä asuu vähän matkan päässä, joten hänellä on omakohtainen näkemys alueeseen myös asukkaana. Myös vieraat välittäjät tekevät ilmaisia arvioita.

Kerrostalokämpän kohdalla kävin katsomassa toteutuneita kauppahintoja. Sen lisäksi olin yhteydessä isännöitsijään ja kyselin tehdyistä kaupoista ja asuntojen menekistä. Isännöitsijä oli erittäin hyvä tietolähde ja antoi hyviä neuvoja kaupantekoon muutenkin. Hän lupasi lähettää samoin tein myös satasen isännöitsijäntodistuksen, jota huoneistokaupassa aina tarvitaan.

Näiden tietolähteiden lisäksi olemme tietysti jatkuvasti tarkkailleet kysyntää ja tarjontaa: Hämeen sanomien asuntoilmoitukset ja -liitteet luetaan aina ja Oikotiellä käydään silloin tällöin ihan yleissivistyksen vuoksi. Meillä itsellämme oli käsitys omasta talostamme saatavasta hinnasta, ja välittäjä vahvisti näkemyksemme hintatasosta oikeaksi. Samoin kävi kerrostaloasunnon kanssa: oma arviomme osui yksiin isännöitsijän kertomuksen kanssa.