virkkaaminen

by

Isoäidin neliöistä aari

sairion-bussin-isoaidin-neliot

Työkaverini Pirjo organisoi meille henkilöstökoulutuksen oheen virkkauskoulun. Sain ilon ja kunnian olla yksi kässäopeista, ja kyllä meni matka Hämeenlinnasta Helsinkiin nopeammin kuin koskaan.

Matkustimme täpötäysillä tilausbusseilla Sairiosta satamaan. Busseissa oli mukana kaksi kassia: toisessa lankoja ja ohjeita, toisessa tyhjää tilaa valmiille neliöille. Itselläni oli mukana kahdeksan lainakoukkua ja sakset. Sain koko sadan kilometrin matkan kulkea bussia edestakaisin, ensin neuvoen ja näyttäen, sitten valmiita lappuja kassiin keräillen.

Ihmiset olivat innolla mukana. Porukassa oli niitä, jotka tarttuivat virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa elämässään ja niitä, jotka jo ennen Riihimäkeä olivat aloittaneet jo kolmannen lappunsa. Jotkut tavasivat kirjallisia ohjeita, jotkut seurasivat tutoriaalia kännykän näytöltä, jotkut kysyivät kaverilta neuvoa, jotkut juttelivat muuten vaan. Ja monenlaista neliötä saatiin tulokseksi!

Saatiin myös vinoneliötä, suunnikasta, puolisuunnikasta, suorakaidetta ja ympyrää. Kaikista näistä viimeisteltiin myöhemmin neliö. Ja kaikista neliöistä tulee vielä osa peittoa. Työpaikalla on aloitettu kokoamistalkoot, ja näillä vilteillä lähdetään kajahtaneiden kudelmien SM-kisoihin.

isoaidin-nelioista-koottava-peitto

Kuva (ja yksittäisten neliöiden kokoamista helpottavat numerolaput): Liisa Siivola.

by

Tuunattu messukassi

Viikonloppuna oli Hämeenlinnassa Elomessut. Alue oli pinkeänään porukkaa, ja kävin siellä minäkin. Viime vuonna arpajaisonni suosi halkopalkinnon muodossa – tänä vuonna saatan saada kännykän tai kompostorin. Tai molemmat.

Tai en mitään. Ja jos ei ole onnea pelissä, niin sitten jossain muussa?

Kiertokapulan kioskissa jaettiin a-luokan messukasseja: paksua puuvillaa, hyvä väri. Sellaisen otti mielellään vastaan tavanomaisten kuitukangasrimpuloiden sijaan! Kiitos vaan kestävästä valinnasta, tulee ehdottomasti käyttöön ja näyttöön.

Tunnustan edelleen väriä, mutta tuunasin kassia hieman. Lisäsin kylkeen virkattuja kukkia – ja oho, sattuivat juuri peittämään sen logon. Kukat olivat mulla valmiina odottamassa kohdetta, ne tarttuivat mukaan edelliseltä Ikea-vierailulta. (Sinä päivänä, kun Ikean valikoimiin tulee bensa-asemat, olen pulassa.)

 

by

Virkattu vauvapeitto

image

Virkkaaminen on mukavaa puuhaa. Kerä ja koukku kulkevat kätevästi reissussa mukana, ja kotona voi aina joutessaan tekaista lapun ja toisenkin. Voi tehdä vaikka isoäidinneliöitä tai vauvanympyröitä.

Sitten kun lappuja on riittävästi, alkaa ikävä työ. Laput pitää päätellä ja liittää yhteen. Ja sitten höyryttää ja venyttää. Ja kiristellä hampaita ja venyttää pinnaa.

Mutta kyllä onkin mukavaa antaa vauvalle lahjaksi itsetehty peitto! Ja huomata, kuinka hyvin sen väri sopii tytön vaunuihin!

by

Pääsiäistiput pakkasessa

image

Virkatut tiput pääsivät vitsaan roikkumaan ja ulko-oveen vieraita vastaanottamaan. Näillä keleillä voi vaan kysyä pii pii pikkuiselta linnulta, paleltaako jalkoja. Saisivat yöpakkaset vähitellen loppua mun puolestani.

by

Virkkaa pääsiäistipu

Tiskirätin jäljiltä jäi vielä keltaista lankaa, ja pääsiäinenkin on tulossa. Käsityöideoiden runsaudensarvi ja valmiiden artefaktien liukuhihna Virpi, kiitos tipuideasta.

Nyt kun aloittaa, niin jo viikon päästä on pyy pivossa, kymmenen oksalla  ja eilisen teeren pojat kanssa.

virkattu-pääsiäiskana

by

Seminaarirätti

virkattu-tiskirätti

Kahden päivän seminaari-istumisen voi käyttää monin hyödykseen: kuuntelee ammatillisen alustusannin, jakaa valittuja paloja muillekin – ja virkkaa tiskirätit a) yöpaikkaan tuliaisiksi b) omaan keittiöön pääsiäisen piristeeksi.

Ohjeet Pirjolta. Lanka Vapaa-valinnasta noin vuodelta markka ja penni: Rondon Suvivuokkokerä oli maksanut 1,90.

by

Virkkaa jämälangoista pipo

Lankoja jää aina. Jossain vaiheessa on tartuttava muovipussia kahvoista ja koukkua varresta ja ryhdyttävä työhön:

jämälangoista-virkattu-pipo

Kiinteillä silmukoilla virkattuun pipoon uppoaa mikä lanka vaan ja tulos on taatusti ryhdikäs. (Pipo seisoo, vaikka käyttäjä istuisi rotvallin reunalla.)

Se vaan on mysteeri, miten piposta saa täsmälleen oikean kokoisen. Tämänkin aloitin oman pään mukaan ja mittasin ympärysmitan mielestäni tarkasti*, mutta niin vaan lopputulos on lapsen päähän sopiva paitsi väreiltään myös kooltaan.

 

*Millintarkka mittaaminenhan on tunnetusti mun lajini, samoin harkittu tarkkuustyö.