Toinen omenapuistani on ehdottoman ihana talvi-Antonofka. Se on myös erittäin satoisa, joten pakkasin syksyllä osan omenoista pahvilaatikoihin ja sanomalehtiin ja vein vintille odottamaan joulua.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Toinen omenapuistani on ehdottoman ihana talvi-Antonofka. Se on myös erittäin satoisa, joten pakkasin syksyllä osan omenoista pahvilaatikoihin ja sanomalehtiin ja vein vintille odottamaan joulua.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Ruukusta maahan kaivettu ja sittemmin ylös nuppuisena nostettu jouluruusu on herännyt henkiin big time! Seuraava ulkoiluyritys sitten keväällä, (jos tässä nyt ensin tulisi talvi).


Rännit tyhjiksi ja havut seinustalle. Taitaa olla lämmintä marraskuuksi?
Omenoita tulee. Ja niitä myös menee – kompostiin, käymissankoon, kattilaan, kuivuriin, kitaan…
Tänään keräsin taas muutaman päivän tauon jälkeen puun alle pudonneet omput. Suurin osa oli nokittuja ja kolhiintuneita, joten ne kippasin saunan taakse kasaan muiden seuraksi. Joukossa oli hyviäkin yksilöitä, jotka otin talteen ja laitoin laatikkoon pahvikerrosten väliin. Aion viedä ne vintille ja katsoa, kuinka pitkään säilyvät syömäkelpoisina.
Koria en ole punonut, mutta muut kassit ovat omaa tuotantoa. Yksi on tehty vahakangastilkuista, toinen tietysti kahvipusseista (karmea materiaali ommella) ja on kuvassa yksi virkattu verkkokassikin.
Onneksi kaupasta saa laukkuja, jotka joku on oikeasti suunnitellut.

Saunan nurkalla kasvoi hieman rehevöitynyt pensas. Pensasleikkuri on hieman addiktoiva kone.
Nyt pääsee ilma kiertämään rakennuksen ympäriltä ja ovesta pääsee kulkemaan taisteluitta. Ja kyllä se puskakin vielä alkaa vihertää.


Kuva 1. Remontoitavassa talossa ei ensimmäisenä aleta perustaa kukoistavaa puutarhaa. Ostetaan sen sijaan kasvusäkki ja istutetaan sinne kaupan ruukkuyrttien ja -salaattien jämät.
Kuva 2. Viihtyvät ulkona muutenkin huomattavasti paremmin kuin sisällä.

Nyt on kirsikka kukassa!

Pihassa on kaksi omenapuuta, jotka ovat yleensä tuottoisia samoina vuosina, ja vielä synkassa luumujen kanssa.
Puut on aikanaan istutettu viisaasti, sillä niiden väli on täsmälleen verkkokeinun mittainen.

Kohta vanhassa pihassa on kaksi kirsikkapuuta. Toinen on hapan häälahja isältä ja äidiltä, toinen vähän tuoreempi suklaakirsikka. Perinteinen puu on erittäin satoisa, mutta suklaakirsikoita ei ehditty maistaa. Linnut söivät viime kesänä sen yhden, kun käytiin kaupungissa.

Kyllä nyt kukkaa pukkaa, kun ollaan muuttamassa pois. Ekana vuonna tuli yksi hedelmä, viime syksynä neljä. Nyt on kukkia ainakin 64.
Mitähän ensi vuonna?