Eihän lättytaikinan teko mitään vaikeata ole, mutta välttämättä kaapista ei löydy ”munia kaks, jauhoja kaks, maitoa kaks ja kaks”. Tällaisiin tilanteisiin auttaa valmisjauhe eli lätty- ja vohvelitaikina, johon lisätään vain vesi.
Minä lisäsin myös kuivattua nokkosta. Kukaan ei polttanut suutaan!
Jaaha, syyskuu. Lämmitys ei vielä ole päällä (se ollen sähköinen), mutta varmaan pian täytyy painaa nappia.
Sitä odotellessa koetin kakluunia. Ensin tuhkat pesästä, sitten varmuuden vuoksi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla nuohousluukkuun, testipaperi pesään – ja klapit kekoon. Kyllä veti! Ja kyllä pieni pesällinen lämmitti myös uunin kyljen.
Mullahan on muutama ylimääräinen kaakeli, ja niiden rakenne on hieno: laatta on iso mutta ontto. Oletan, että lämpö varastoituu myös taskuun ja kestää siellä seuraavaan päivään (ainakin näin loppukesällä). Toivottavasti en joudu pettymään odotuksessani syyssateiden alettua, saati pakkasten paukkuessa.
Pari kevättä sitten innostuin keräämään nuoria nokkosia mummun mökillä. Sïnä viikonloppuna syötiin muutama annos nokkoslättyjä – loput kuivasin saunan lauteilla hyttysverkkoritilöillä.
Kuivatut nokkoset ovat olleet keittiöpurkissa, kaapin perällä ja unohduksissa siitä saakka, kunnes tämän kesäkuun muutossa muistin niiden olemassaolon. Ja jo nyt elokuussa sain käytettyä kourallisen: hienonsin rutikuivia lehtiä tavallisen sämpylätaikinan sekaan. (Ja kun pikku apulainen annosteli fariinisokeria reilulla mitalla, niin valmiit sämpylät maistuivat lapsillekin mainiosti!)
Mitähän muuta näistä hiutaleista voisi tehdä?
Naapurin puusta omalle puolelle pudonneista päärynöistä voi tehdä piirakan lisäksi myös marmeladihilloa tai hillomarmeladia (vrt. kiisseli vai keitto).
Tämän maustoin jauhetulla inkiväärillä, siitä sameus. Tyhjensin kattilaan myös karvasmanteliaromipullon pohjat. Hillosokeri sakeutti seoksen.
Myös lapset tykkäävät: lättyjen päältä syödään ensin sattumat pois ja lopputahna levitetään lätylle ennen rullaamista.
* Myös jukurttia voi käyttää.
Viikonlopun vieraiden kanssa tehtiin kaljatölkkikanaa. Kustannuksissa ei säästelty!
Ohje tuli pastanjauhajilta. Oli helppoa ja hyvää – ja aivan erilaista kuin uunissa tehden.
Tuuli oli kaatanut puita yhden tutun tienoille. Rankaa lakosi sen verran, että siitä riitti lankkua meillekin.
Sahauksen jälkeen puut kuljetettiin kuivattaviksi ja höylättäviksi. Nyt on puoli kilometriä puutavaraa odottamassa pääsyä lattiaksi. Varastossa on kaupan päälle hyvä puun tuoksu!
Ja ne sopivat erinomaisesti puuhellan kaiteeseen roikkumaan.
Saimaan muikkuja pakkasesta, Jack Daniels -lastuja Amerikan pussista ja tuli tikusta. Kylkeen uudet perunat ja kesäinen sunnuntailounas on siinä.
Seurustelua suvun kanssa loppukesän auringossa.
Varjo kärsi viime vuoden elokuun myrskyssä jonkin verran, mutta hyvin suojaa paisteelta ilman kahta tukikeppiäkin.
Sairio 