Kyllä lähtee. Makuuhuoneen seinän sisäpinta nimittäin.
Hirren päälle on vuosikymmenten aikana tehty monta kerrosta.
Ensin pinkopahvi ja paperitapetti. Sitten reilun sentin paksuinen puukuitulevy, jonka päällä toinen tapetti ehkä 1950-60-luvulta. Ja tämän päällä 1990-luvun tapetti.
Hirret kuivat, kovat ja ehjät.
Talon eteläseinä on kurjassa kunnossa: Maali on vuosien saatossa mm. lohkeillut, liuskottunut ja hilseillyt.
Tavoitteena on tänä kesänä saada eteläseinä maalattua. Muita suuntia ei ole aurinko syönyt yhtä pahasti, joten niiden kanssa voi venyttää maalausta jonkin aikaa.
Pihasauna on kuulemma tontin ensimmäinen rakennus, ja sen se on näköinenkin. Viime kesänä kaadoin seinään kiinni kasvaneen spirean, lahjoitin seinustan rehottavat liljat työkaverille ja korjautin oven lahonneet paneelit. Tänä kesänä uusittiin rakennuksen huopakatto, mikä edellytti yleisiä raivaustöitä saunan takana.
Ja kun roina saatiin rakennuksen ympäriltä pois, oli maisemointia mahdollista jatkaa. Siinä, missä ennen oli kukkamaa kivijalassa kiinni, on nyt rakennuksesta poispäin viettävä tiilikaistale.
Oven edestä kaivettiin pois aikanaan suoraan maahan valettu betonikynnys. Kuoppa täytettiin hiekalla, eristettiin oven kohdasta muovilla ja päälle ladottiin tiiliä. Ovensuun lahonnut kynnyspuu heitettiin pesään menevien pinoon ja tilalle tehtiin uusi kynnys puusta ja metallilistasta.
Myös saunan päädystä poistettiin ylimääräinen kasvillisuus ja humuskerros. Eli revittiin nokkosia ja elämänlankoja kivien seasta, puolikompostoituneesta ja puolimultaisesta maasta. Kallistus tehtiin siinäkin rakennuksesta poispäin ja niin että alin hirsikerros ei enää ollut maan alla. Osa hirrestä oli jo ns. heikossa hapessa, mutta nyt se ei ainakaan lahoa, kun saa ilmaa. Sokkelin viereen ladottiin kiviä, jotta multakerros ja kasvillisuus eivät ihan heti leviäisi takaisin seinään kiinni.
Saunan sokkelin viereen tulee vielä virallinen suojakangas- ja hiekkapeti tiilien ja kivien alle, mutta tämäkin talvi mennään näin epävirallisella mallauksella ennen varsinaista pihasuunnitelman toteutusta.
P.S. Olisiko pitänyt aloittaa trendikkäästi ja jopa provosoivasti: Pihasauna kaipaa korjausta, koska ajan hammas.
Lapsen kaveri oli koulun jälkeen meillä leikkimässä. Likat lähtivät hakemaan vintiltä nukenvaatteita, mutta tulivat takaisin musta läntti sukanpohjassa. Käytiin yhdessä tarkkailemassa tilannetta ja löydettiin lattialta syy sukan likaantumiseeen: puoliksi sulanut musta marja. – Kuka on käynyt täällä syömässä mustikoita? tivasin. – En ainakaan minä, kun olen täällä ensimmäistä kertaa, vastasi tytön tuore koulukaveri.
Syyllinen löytyikin kattoparrujen päältä. Harakka rapisteli lautojen lomassa ja lennähteli edes takaisin; eihän se päässyt ulos, kun olin laittanut ikkunat kovan sateen vuoksi kiinni. Ja ilmeisesti se oli lentänyt sisään jo toissapäivänä, kun akkunat olivat edellisen kerran levällään. Ja näköjään oli sitten tullut kakkahätä useamman kerran näiden parin päivän aikana.
Harakkaa ei saatu hätistettyä ulos kolmen metrin korkeudesta käsiä läpsyttämällä tai harjalla huitomalla. (Eikä harakan ääntä matkimalla, senkin tytöt kokeilivat.) Ei auttanut muu kuin avata ikkunat, poistua alakertaan ja toivoa lintujen muuttoliikkeen suuntautuvan ulospäin.
Mutta mitäs yhdestä harakasta, kun on isompiakin murheita katon alla. Konesaumattu peltikattonihan korjattiin ja maalattiin kesällä, ja ehdin jo iloita tiiviistä sateensuojasta. Reilu kuukausi sitten, kun oli valtava sadekuuro, havaitsin katossani edelleen vuotokohtia. Kävin tuolloin keskustelun kattofirman kanssa korjaus- ja maalaustöiden takuusta ja sainkin paikallistamani vuotokohdat kittautettua.
Nyt vettä tulee sisään siitä kohdasta, joka on korjattu kerran maalaustöiden yhteydessä ja paikattu toisen kerran saman kesän aikana. Ja nyt korjauksen tehnyt yritys on sitä mieltä, että he voivat tulla paikkaamaan kohtaa, kunhan maksan työstä.
Tässä kohdassa loppuu logiikkani. Olin sopinut urakkahinnan katon maalaamisesta ja tuntiveloituksen korjaustöistä. Korjaustöistä sovimme niin, että todennäköisimmät vuotokohdat paikataan ja tunneista sovitaan erikseen. Näin teimme: maksoin maalauksen ja maksoin korjaustyöhön käytetyistä tunneista. Odotin vedenpitävää kattoa.
Yritys taas on sitä mieltä, että vanhalle katolle ei voi antaa vuotamattomuustakuuta ja että kattoani voi korjailla vain tuntitöinä uusien vuotokohtien ilmaannuttua.
Jos katto vuotaisi jostain uudesta kohdasta, ottaisin lusikan ts. puhelimen kauniiseen käteen ja pyytäisin miehet katolle kittaushommiin osoittaen täsmällisen paikan, jota ei vielä yli 80-vuotiaassa katossa ole korjattu. Mutta kun katto vuotaa paikasta, jota on korjattu jo kaksi kertaa, ei paljon houkuttele tilata samoja miehiä yrittämään paikkausta uudestaan. Ymmärrän sen, että tämänikäiselle katolle ei kevyillä korjaustöillä anneta täydellistä tiiviystakuuta ajasta iäisyyteen, mutta sitä en ymmärrä, että yhtä ja samaa vuotokohtaa ei saada tiiviiksi kahdellakaan yrittämällä.
Nukun nyt yön yli. Aamulla toivottavasti harakka on hävinnyt ja sade lakannut. Sitten voin alkaa miettiä, mistä saan katolle korjaajan.
Pohjatöiden jälkeen pääsin maalaamaan karmeja.
Aloittelin jo eilen illalla ja jatkoin tänään töistä päästyäni. Note to self: älä maalaa auringon laskettua äläkä myöskään ala hioa vastamaalatun karmin viereistä karmia – huomaat virheesi seuraavana päivänä.
Vähän oikaisin enkä alkanut tasoitella koloja paitsi missä lasituskitti puuttui kokonaan. Maalasin karmit ja puitteet kahteen kertaan. Otin tähän Unica Akvaa, koska se on vesiohenteinen ja käy sekä ulos että sisään. Maali ei onneksi haise ja se kuivuu nopeasti, mutta ikkunoita käsitellessään huomaa, että pinta tuntuu pehmeältä. Lopullinen kuivuminen kestää jopa kuukauden.
Yksi keittiön ikkuna on nyt käsitelty riittävästi (ei hienosti) mahdollisia paikkauksia lukuun ottamatta. Koko ikkunan mitat ovat 100×150 cm: alla kaksi korkeaa ja päällä kaksi matalaa ruutua, tuplat. Karmit kanssa. Keittiössä on vielä toinenkin ikkuna. Toisessa makuuhuoneessa on kaksi samanlaista ikkunaa. Toisessa makkarissa vain yksi, mutta siinä on vierekkäin kolmet ruudut (140×155 cm). Olkkarissa on yksi kolmen ruudun ja yksi kahden ruudun ikkuna.
Ei varmaan kannata laittaa sivellintä muovipussiin seuraavaa ikkunaa odottamaan.
Koko ilta on mennyt keittiön ikkunan kanssa. Ikkunoiden puitteet on melkein kaikki maalattu kahteen kertaan, joten tänään keskityin karmeihin ja ikkunalautaan.
Vanhaa maalia voi poistaa mekaanisesti skrapalla, lastalla tai hiekkapaperilla. Voi myös todeta, että aina roiskuu, kun skrapataan!
Voi myös kokeilla kemiaa: maalinpoistaja on hyytelömäinen aine, joka sivellään vanhalle maalipinnalle. Vartin, puolen tunnin päästä irtoava maali kaavitaan lastalla pois. Menetelmä vaatii vähemmän käsivoimia ja imurointia kuin raapiminen, mutta myös kestää kauemmin, sillä maalikerrokset tuntuvat irtoavan yksi kerrallaan. (Ja purkin kyljessä on muuten varoituksia enemmän kuin käyttöohjeita. Mulla oli ainakin hyvä ilmanvaihto, keittiön ikkunat kun ovat vintillä odottamassa toista maalikerrosta.)
Maalinpoistajan käytön jälkeen sipaisin pinnan vielä hiekkapaperilla, että sain siitä viimeisetkin terävät kokkareet pois.
Maalaaminen jäi vaiheeseen, kun aurinko laski. Siitä raportti siis myöhemmin.
Töistä tullessa odotti iloinen näky: katolla oli mies maalaamassa jalkarännejä ja tikkaiden juuressa toinen järjestelemässä maalipurkkeja.
Perjantaisen painepesun jälkeen oli hyvä aloittaa katon pohjamaalaus. Koko kattoa ei sudita pensselillä, vaan vain reunat. Isot alueet kuljetaan paineruiskun kanssa.
Vuotojen suurin syykin oli löytynyt tarkastuksessa. Piipun juuressa ei ollut pelti kunnon saumassa, vaan vesi pääsi valuttamaan sitä kautta sisään. Piipun juuri on nyt korjattu, muutkin saumat käyty läpi ja maalaustyöt aloitettu.
Kesä on alalla kiireistä aikaa. Kattomestarit urakoi kauden aikana 300-400 erikokoista, -mallista ja -kuntoista kattoa, joten tekemistä riittää. Kuivina päivinä maalataan – toivottavasti mun katollani heti huomenna.
Katon maalaus ja korjaus alkaa puhdistuksesta. Tänään katto pestiin korkeapainepesureilla.
Operaatio alkoi vesiletkujen kiinnittämisellä. Onneksi oli miehillä mukana letkut letkeät – ja ennen kaikkea pitkät, ne kun juoksutettiin kellarikerroksen pesuhuoneesta ikkunan kautta katolle.
Katonpesijöillä oli asialliset varusteet: kumisaappaat, kurahousut, kuulosuojaimet, köydet ja valjaat painepesureiden lisäksi. Kaksi miestä surrutteli vajaata pariasataa neliötä muutaman tunnin ajan.
Painepesurista tulee suihku kuudentoista barin paineella. Tunnissa vettä kuluu n. 150 litraa. Iltapäivän aikana katolta valui siis vajaa kuutio huuberia. Sen lisäksi katolta lähti irtolika, sammal ja muu eloperäinen aines sekä maalisuikaleita kahta eri väriä.
Kyllä nyt kelpaa sataa puhtaalle katolle!
Taannoisessa kuntotarkastuksessa kävi ilmi, että keittiön katto laskee lämmintä ilmaa lävitseen yläpuolen kylmään vinttitilaan. Kuntotarkastajan monologi oli suunnilleen seuraavanlainen:
– Otan nyt tästä kulmasta näitä vanhoja lehtiä ja villaa pois, niin näen, mitä alta löytyy.
(80-luvun Hämeen sanomien siirtelyä, purun potkimista, villan nostelua.)
– Näen valoa, paistaakos ulkona aurinko?
(Purun puhdistamista laudan päältä.)
– Missä kohdassa tämä nurkka oikein on? Onko alla lämmin sisätila vai ollaanko kylmän kuistin päällä?
(Katselua, kumartelua, kummastelua.)
– Tässähän on paneelissa rako. Katsos nyt, siitä menee tämä sanomalehden suikale ihan läpi. Mihin se alapuolella tulee?
Tässä vaiheessa kävelin alakertaan keittiöön ja näin pakastinnurkassa, miten Hämeen sanomista silpaistu suikale heilui kattopaneelien välissä.
– Jaa keittiön katto, no niin. Tässä on sitten lämmitetty tätä katon nurkkaa ja kylmää vinttiä oikein urakalla. Lämmin ilma on myös aiheuttanut kondenssivettä peltikaton sisäpintaan, ja se on taas valunut tänne laudoitukseen.
Asia korjattiin niin, että paneelin päälle pantiin eristepaperi, minkä päälle vaihdettiin uusi villa. Kostuneet laudat korvattiin uusilla ja vanhat villat vietiin pois.
Sähköä kyllä kuluu edelleen ihan riittävästi, mutta katon kulma on kuiva.
Tuomelan koululaiset palaavat lähtöruutuun hiihtoloman jälkeen maaliskuussa. Tuomelan kentälle rakennetaan väliaikaiset koulutilat 1.-4.-luokkalaisille.
Koulussa järjestetään tiedotus- ja keskustelutilaisuus 20.2. Hämeenlinnan yhteiskoulun vanhempainyhdistys kerää vanhempien ja muiden kiinnostuneiden kysymyksiä aiheesta jo etukäteen. Toimitamme askarruttavat asiat kaupungin edustajien valmisteltaviksi, jotta poissaolijat saavat kysymyksensä perille ja jotta tiedotustilaisuuden yhteinen aika ei kulu arvailuun.
Kysymyksiä voi toimittaa kolmella tavalla:
Sairio 