Lämmityskausi alkoi

Satoi varmaan koko yön. Aamulla ikkunat olivat huurussa alareunoistaan ja mittari näytti hädin tuskin kymmentä astetta: päätin käynnistää lämmityskauden ja ilmalämpöpumpun. Tuli sitten samalla puhdistettua viime talven pölystä ne suodattimetkin – huh, mikä mattapinta! Siinä olisi yhdelle jos toisellekin linnulle hyvät pehmusteet pesään. (Olisi pitänyt hoitaa puhdistus keväällä parhaaseen pesänrakennusaikaan.)

Ensi yöksi on uhkailtu hallalla. Ja vasta lauantaina oltiin rannassa uinti- ja eväsretkellä noin kolme tuntia.

Halkopalkinto

Äitini osallistui viime viikonlopun Elomessuilla Ainan arvontaan, jossa oli palkintoina motti halkoja. Pitihän se arvata, että kerrostalossa asuva ihminen saa yhden palkinnoista!

Halot toimitettiinkin tänään mun pihaani. Renkolainen Erkki Jaalama kävi kippaamassa kuorma-autonsa perästä laatikollisen kivasti kolahtelevia, kuivia koivuklapeja ajotielle.

Kiitos äiti, kiitos Erkki, kiitos Aina: talvi tulee ja klapia menee. Mutta ensin heitellään jokunen pesällinen vielä kesäiseen pihasaunaan!

Toisen roska on toisen aarre

Hyvät likkakaverit olivat iltakylässä.

Tuliaiseksi sain loppuunpalaneita kynttilöitä, silputtuja sanomalehtiä, pilkottuja puunsäleitä ja revittyjä tuohenkappaleita: mikä aarre puuhellan omistajalle! Lahja oli pantu erinomaisen käytännölliseen pakettiin eli peltiroskikseen, josta saattaa hyvinkin tulla tuhkaämpäri.

Onneksi lämmityskausi ei ole vielä lähelläkään loppua!

Sisältö oli todella dry and crispy.

Hormissa rapisee rappaus

Istuttiin keittiön pöydän ääressä iltapalalla. Puuhellassa paloi tuli, glögikattila lämpeni liedellä, kohta päästäisiin nukkumaan… Ja sitten piipusta kuului rapinaa, ropinaa ja kolin, nilok. Savut eivät onneksi lyöneet sisään, ja veto jatkui normaalina, mutta yhtään uutta puuta en enää luukkuun laittanut.

Seuraavana aamuna soitin sutarille. Sain tarkastuskäynnin samalle päivälle (eläköön pieni kaupunki, palvelualtis nuohooja ja pieni pakkanen), ja vielä nuohouksen yhdellä käynnillä.

Kaikki kunnossa: Piipusta ei ollut pudonnut isoja tiilenkappaleita, vaikka kolina iltapalapöydän ääressä karmealta kuullostikin. Hormiin oli irronnut vain pieniä laastinpaloja, jotka tulivat nuohouksen yhteydessä siististi luukusta ulos. Hätätöihin – eli piipun muuraukseen pakkaskelillä lämpöteltan sisällä – ei tarvinnut ryhtyä.

Mitä opin?

  • Laasti pitää pudotessaan kokoaan isompaa ääntä, mutta tiili voi juuttua matkan varrelle suuremmin metelöimättä.
  • Jokaisella tulisijalla on oma hormi, joten yhden uunin lämmittäminen ei vaikuta suoraan toisen vetämiseen.
  • Pönttöuunissa on kaksi peltiä, jotta lämpö ei varmasti karkaisi.
  • Amerikkalaismallinen savupiippu talon ulkopuolella ei koskaan toimisi tässä ilmastossa.
  • Tervattu, saksalainen hamppuköysi kestää ammattikäytössä muutaman kuukauden.

Lattia lapeiksi

Siitä porrasaukostahan irtosi paljon lautaa. Tänään viihdytin itseäni liukusirkkelin parissa tunnin verran, ja kyllä tuli pätkää poltettavaksi. Ja putua puhdistettavaksi niin takin taskuista kuin sierainten sisältä.

(Ja oikeasti tiedän, että klapi alkaa koolla.)

Oi suuri ja mahtava neuvostotikku

Talossani on kolme tulisijaa: puuhella, kakluuni ja pönttöuuni. Tavallisilla tikuilla kun sytyttää, niin vähintään rystyset ovat noessa ja sormenpäät mustana. (Ja kerran, mutta vain kerran, valkoisen villapaidan hiha.)

Onneksi on takkatikkuja. Ja onneksi on ollut Intourist ja Leningrad.

Lehdenhaku lumisena lauantaina

Illan tuisku on lakannut aamuksi, mutta raikas talvisää on todellakin tulvillaan. Onpa mukava kohta keittää kahvit ja lukea lehti lämpimässä keittiössä lumimaisemaa ikkunasta ihaillen.

  1. Pyjaman päälle toppahousut ja toppatakki, jalkaan villasukat ja kuomat, päähän pipo ja käteen rukkaset.
  2. Ovi auki kinoksen läpi työntäen ja lapio nurkalta käteen.
  3. Lumi pois rappusilta ja polku tielle, jossa on kulkenut yöllä aura.
  4. Kävely lapion kanssa postilaatikolle, josta lehti kainaloon.
  5. Polun tekeminen autolle puolellatoista kädellä, lehden nostaminen lumesta kaksi kertaa.
  6. Lehti autoon, lumiharja käteen ja auton puhdistukseen.
  7. Lämppärin piuha auton nokkaan, lumiharja autoon, lehti kainaloon, lapio käteen ja polun tekoon.
  8. Lehti kuistille odottamaan.
  9. Polun luominen alakerran ovelle, jotta saa virran kytkettyä lämmittimeen.
  10. Pyykkikoneen täyttäminen, kun kerran on tultu alakertaan saakka suurella vaivalla.
  11. Paluu sisään, lumisista vaatteista kuoriutuminen ja kahvinkeittoon.
  12. Kello ei ole kuin vasta puoli yksitoista.
  13. Minullehan ei viikolla tule lehteä.

Talossa tuulee

Taloni on sähkölämmitteinen. Sisällä on pattereiden lisäksi kolme tulisijaa: keittiössä puuhella, olohuoneessa kakluuni ja lastenhuoneessa pönttöuuni.

Nyt seinässä on myös ilmalämpöpumppu. Ulkoyksikkö kiinnitettiin sokkeliin, ja johdot ja letkut nostettiin suoraan sisäyksikön kohdalta taloon. Seinältä revittiin villiviiniköynnös, jotta pumppu ei roskaannu. Vielä kotelo tuon pahkan päälle, niin maisemointi on valmis.

(Ei, talo ei ole noin vino. Kuva on.)

Puut liiteriin

Minulla on ihania ystäviä: olen saanut kahdelta porukalta tupaantuliaislahjaksi lastin halkoja. Kovat koivuklapit ovat sovussa purettujen sisäseinien kanssa, kummatkin tosin omissa pinoissaan.

Puuta oletettavasti kuluu, sillä lämmitän kakluunia, pönttöuunia ja puuhellaa. (Ja testaan palovaroitinten toimintaa.)

Taloni on muuten sähkölämmitteinen. Ja tänään on aloitettu ilmalämpöpumpun asennus.

 

 

Lämmityskausi aloitettava

Jaaha, syyskuu. Lämmitys ei vielä ole päällä (se ollen sähköinen), mutta varmaan pian täytyy painaa nappia.

Sitä odotellessa koetin kakluunia. Ensin tuhkat pesästä, sitten varmuuden vuoksi kuumaa ilmaa hiustenkuivaajalla nuohousluukkuun, testipaperi pesään – ja klapit kekoon. Kyllä veti! Ja kyllä pieni pesällinen lämmitti myös uunin kyljen.

Mullahan on muutama ylimääräinen kaakeli, ja niiden rakenne on hieno: laatta on iso mutta ontto. Oletan, että lämpö varastoituu myös taskuun ja kestää siellä seuraavaan päivään (ainakin näin loppukesällä). Toivottavasti en joudu pettymään odotuksessani syyssateiden alettua, saati pakkasten paukkuessa.