Koskapa ulkona sataa taas lunta ja on kylmää, voisi jäädyttää päänsä sisäpuolenkin pirtelöntapaisella.
Nyt voikin mennä vaihteeksi vaikka kolaamaan lunta.
Istuttiin keittiön pöydän ääressä iltapalalla. Puuhellassa paloi tuli, glögikattila lämpeni liedellä, kohta päästäisiin nukkumaan… Ja sitten piipusta kuului rapinaa, ropinaa ja kolin, nilok. Savut eivät onneksi lyöneet sisään, ja veto jatkui normaalina, mutta yhtään uutta puuta en enää luukkuun laittanut.
Seuraavana aamuna soitin sutarille. Sain tarkastuskäynnin samalle päivälle (eläköön pieni kaupunki, palvelualtis nuohooja ja pieni pakkanen), ja vielä nuohouksen yhdellä käynnillä.
Kaikki kunnossa: Piipusta ei ollut pudonnut isoja tiilenkappaleita, vaikka kolina iltapalapöydän ääressä karmealta kuullostikin. Hormiin oli irronnut vain pieniä laastinpaloja, jotka tulivat nuohouksen yhteydessä siististi luukusta ulos. Hätätöihin – eli piipun muuraukseen pakkaskelillä lämpöteltan sisällä – ei tarvinnut ryhtyä.
Mitä opin?
Tilava pakastin on siitä mukava, että kauppareissulta voi jättää osan ostoksista suoraan pakastimen pöydälle. Pakastimeenhan saa myös lehtikaalin karahveineen koristekurpitsoista ja pajunkissoista puhumattakaan.
Tuomelan koulussa on epäilty kosteusvaurioita ja homeongelmaa – tutkimuksissa on nyt tehty asbestilöydös.
Koulu suljettiin ja lapset lähetettiin kotiin puoliltapäivin. Tänään urheillaan ulkotiloissa, samoin huominen aamupäivä.
Kuva otettu ennen yhdeksää, jolloin luokat ryhmittyivät pulkkineen, luistimineen, suksineen ja muine ulkoiluvälineineen opettajien ympärille pihalle ja jatkoivat siitä kuka mihinkin kohteeseen.
Tilanne voisi olla huonompikin: keli on ihan mukava ja retkieväät maistuvat varmasti raittiissa ilmassa. Toivottavasti sää sallii huomennakin: luonnonvalossa luistelu on kivempaa kuin lampun alla. Kiitos siis asianosaisille poikkeustilanteen hallinnasta ja tilanteeseen nähden järkevistä järjestelyistä.
Vihdoinkin kunnon pakkanen. Laitetaanpa 'kakut' kypsymään.
Tuli hyvä kakku.
Sairio 