Nokia

by

Perunalaatikkoa ja pyykinpesua

Hämeen läänin Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskus on v. 1976 julkaissut kirjan ”Etelähämäläistä ruokaperinnettä”. Sen ohjeen mukaan tein tänä vuonna imelletyn perunalaatikon (eli pernalooran eli pernaluolan eli pernatuuvingin).

Tarvitaan perunoita, vettä, vehnäjauhoja, maitoa ja suolaa. Ohje on seuraava:

  • Keitä perunat kuorineen tai kuorittuina.
  • Älä käytä keitinveteen suolaa, koska se estää imeltymistä.
  • Kuori perunat mahdollisimman nopeasti.
  • Survo perunat, lisää vehnäjauhot haaleaan survokseen.
  • Saa imeltyä 2-3 tuntia tai yön yli.
  • Lisää kylmä maito ja suola.
  • Laita seos vuokiin.
  • Paista miedossa uuninlämmössä 1-2 tuntia. Varo ylikuohumista.

Tein reseptiin omat lisäykseni:

  • Lähetä lapsi jaloista pois ulos leikkimään vesisateeseen kavereiden kanssa.
  • Riisu litimärkä kurapetteri ja vie ulkovaatteet suoraan pesukoneeseen.
  • Ota vaatteet ohjelman päätyttyä pesukoneesta ja ripusta kuivumaan.
  • Ota rummun pohjalta myös kännykkä, joka on jäänyt siihen taskuun, jota et tyhjentänyt.
  • Irrota kännykän akku kuivumaan.
  • Kun puhelin on kuivunut, käynnistä se.
  • Lausu mielessäsi kiitos Nokialle idioottivarmoista puhelimista.
by

’Jounilta’ hyvät kyydit

Lähdettiin kylään Tolkkisiin. Entinen apukuskini ’Sirpa’ (nimi muutettu) oli muuttanut miehen kanssa Tampereelle, joten nyt piti selvittää reitti omin avuin.

Illalla katsoin Google-kartoista vaihtoehtoja ja painoin mieleeni ensimmäisen käännöksen Hyvinkää P:stä kohti Porvoota – siitä eteenpäin ajattelin selviäväni kylttien avulla.

Aamulla päätin kuitenkin ottaa etupenkille ’Jounin’ (nimi muutettu), jonka olin tuntenut vain pari kuukautta. En ollut koskaan aiemmin tehnyt työmatkoja pidempiä reissuja hänen kanssaan, mutta apu ja seura oli ollut tähän saakka mukavaa, joten päätin ottaa ja testata Jounin kartanlukua.

Vähän yksitoikkoinen seuralainenhan Jouni oli, mutta hän huomautti käännöksistä ja liikenneympyröistä poistumisista hyvissä ajoin, puhui selvästi eikä ollut moksiskaan ylimääräisistä tankkaus- eikä pissatauoista. Ylinopeudesta Jouni vähän piipitti, mutta siihen auttoi kaasujalan kevennys.

Vähän aloin epäillä, kun Hyvinkää P meni 120 kilometrin tuntinopeudella ohi, mutta päätin luottaa kartturiin, kun suunta kerran oli osapuilleen oikea. Muut autoilijat todennäköisesti vähän epäilivät, kun Jouni komensi todella tiukasti kääntymään oikealle, vaikka kyltit osoittivat Porvoon olevan edessäpäin. Takapenkki epäili ääneen, kun nopeus oli jossain tuntemattomassa taajamassa (olisiko ollut Kerava, Hyrylä vai Sipoo?) noin neljäkymppiä, ja matkaa oli sentään tehty jokunen aika! ”Koska ollaan perillä?” kysymykseen en pystynyt vastaamaan muuta kuin Jounin kertoman kellonajan 11.11.

Klo 11.11 olimme paikassa, joka näytti Tolkkisten telakalta. Tajusin, etten ollut kertonut Jounille täsmällistä osoitetta, kun olimme lähteneet kotipihasta matkaan ensimmäisen kerran yhdessä. ”Do I have to spell it out for you?” oli ensimmäinen harmistunut ajatukseni, mutta sitten ymmärsin, että juuri näin piti tehdä.

Paluumatka kivan kyläpäivän jälkeen tehtiinkin sitten ystävän ohjeilla Mäntsälän kautta, Jouni kun oli ihan lopussa aamupäivän ohjeistuksen jälkeen eikä puhua pukahtanut mitään.

Seuraavalla kerralla kyllä joko printtaan tai ymmärrän ajo-ohjeet etukäteen tai otan autoon laturin mukaan. Ja tiekartan.