Pillin voi tunnetusti tehdä pajupuusta. Myös heinänlehdellä voi jäädä soittelemaan. Ja siperianherneenpalko pärisee, kun avaa terävän ja katkaisee tylpän karapään, poistaa herneet ja puhaltaa lappeellaan syvältä suusta.
Kirvat, luteet ja muut ötökät on syytä poistaa ennen pillitystä.
Varmaan kuuluisi sanoa, että käy Ikeassa vain sosiologisista ja folkloristisista syistä ja ostaa käynnillään korkeintaan paketin serviettejä.
Minä ostan huonekaluja, astioita, tekstiilejä, valaisimia (ja serviettejä). Pidän Ikean muotoilusta ja hinnoista ja olen valmis näkemään vaivaa edullisen lopputuloksen eteen.
Tänään ostin ja kokosin kolme kenkähyllyä. Yhden paketin hinta oli parikymppiä, ja sillä rahalla sai askarreltavaa tunniksi! Ostoksellani siis työllistin itseni ja liettualaisen lastulevytehtaan työntekijät, joista jälkimmäiset todennäköisesti valmistivat kappaleet vähintään tuhat kymmenentuhatta kertaa nopeammin kuin minä niitä ruuvailin yhteen. Ja käytössäni oli sentään akkuruuvari, joka on joka kodissa ehdottoman tarpeellinen kone.
Ja jos pidän designista ja olen vaikuttunut toiminnallistamiskonseptista (eli siitä, että asiakas tekee työt), niin eniten ihailen ammatillisesti ohjeiden tekijää. Yksi ja sama tikku-ukko* kokoaa hyllyn niin Hamptonissa kuin Hämeenlinnassa, Lascaux’ssa kuin Los Angelesissa samoja kuvia seuraten.
Näistä jäi yli vain yksi pikkunaula. Ei ole kriittinen osa!
Parittomat sukat ovat ehtymätön luonnonvara, ja niillä on onneksi monta käyttötapaa aina kengänkiillotusrätistä munankuteeksi tai nukenvaatteeksi:
Aliisalla on päässään elegantti ja hyvin istuva kesähattu, joka suojaa paahtavalta auringolta. Vartalonmyötäinen puolihame on samaa väriä ja kuosia kuin hattu. Dramaattista mustaa pehmentävät hihaton, violetti hevospaita ja pinkki ribbineuloskauluri. Asun täydentävät samansävyiset sukat, joilla on keveää astella vaikka katukahvilaan keräämään ihailevia katseita. (Asukokonaisuus Atelier Centrifuge)
Keitän tavallisesti kahvit pressopannulla. Isossa pannussa tuppaa kahvi jäähtymään jo haudutuksen aikana, saati sitten toinen ja kolmas kupillinen ensimmäistä juotaessa.
Onhan mulla pannumyssy, mutta sen alle ei tahdo mäntä mahtua ennen kahvinporojen alas painamista. Eilen teinkin ensimmäinen prototyypin pressopannumyssyksi:
Kehitettävää:
Tämä pressopannumyssy on tehty entisestä samettityynystä ja jämälanganpätkistä neulostusta suorakaiteesta. Neuloksen nurjalle puolelle silitin tukikankaan. Kääntötakkia voi käyttää kummin päin vaan, kuppeihin ja kattaukseen sopivasti.
Eikä kyse ole vain yhdestä napista! Tuntuu siltä, että irtoilevat napit ovat minkä tahansa takin ominaisuus eikä enää vika.
T-paidan ylösnousemus
Tämä hanska pitää.
Virvon varvon ja niin edelleen.
Maito vahvistaa luita ja Valio suomalaista designia. (Noin mutkat suoriksi ilmaisten.)
Yksi tyhjän maitopurkin hyötykäyttö on taitettava kortti.
Tämä kortti sopii kissaihmiselle.
Lapsi löysi kaapista piparkakkutalopaketin, ja sehän piti saada rakenteille välittömästi maaliskuisena maanantaina.
Talopaketissa oli viisi osaa, joista kaksi asensin väärin päin. Onnistumisprosentti siis 60! Onneksi paketissa oli mukana pintakäsittelytarvikkeet, joilla pystyi hieman maisemoimaan arviointivirhettä kappaleiden asemoinnissa.
Päätykolmion ja katon kohdistus ei ihan mennyt kuin siellä yhdessä huvilassa.
Sokerikuorrutteella ja karamelleilla peitettiin ylimääräistä päätyä.
Aikuinenhan tuollaista pahvipiparia ei suuhunsa pane. Eikä paljon lapsikaan, kunhan napsii koristeet päältä ja saa tekemisen ilon.
Mutta onpa hyvä, ettei ihmisellä ois joulu ainainen.
Tehtiin ekaluokkalaisen kanssa uusi lemmikki taloon kolmen kissan kaveriksi. Poika hahmotteli kaavat, jotka äiti viimeisteli, ja lopullinen toteutus vei noin 15 minuuttia. Ei siis ole haute couturea vaan enemmänkin luolamiesmalli – juuri sopiva sisällä vietetyn kuumepäivän iltaan.
Ainekset (käänteisessä kronologisessa järjestyksessä):
Musta siksakreuna antaa sarjakuvamaisen vaikutelman. LOL.
But wait! There’s more!
Kaavojen kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty. LOL.
Sairio 