Pojan pyörä varastettu

Olin kuullut parilta tutulta, että omasta pihasta oli viety polkupyörä. Meillä ei käynyt ihan niin – pojan fillari vietiin kaverin pihasta kyläreissun aikana!

Soitin vakuutusyhtiöön ja kysyin toimintaohjeita. Voin tehdä vahinkoilmoituksen, kunhan olen saanut poliisilta tutkintailmoituksen. Sitä varten piti tehdä rikosilmoitus, ja sen hoidin päivystävän poliisin neuvosta netissä. Pyöriä viedään poliisin mukaan päivittäin. Toiveet omaisuuden takaisin saamisesta eivät ole kummoiset, mutta jos virkavalta löytää kodittoman pyörän, jossa on tunnistetiedot, tulee kotiin ilmoitus.

Kunhan saan kuittauksen poliisilta, voin tehdä kirjallisen ilmoituksen tapahtuneesta vakuutusyhtiöön, jossa sitten ratkaistaan mahdolliset korvaukset omavastuilla vähennettyinä. Pahaa pelkään, että pyöräilykausi vetelee viimeisiään ennen kuin asiasta on päätös tai pojalla on uusi pyörä. En tiedä, odottaisiko lämpimän syksyn jatkuvan vai toivoisiko lunta maahan pikaisesti.

Pyörä oli 24-tuumainen, 21-vaihteinen Nakamura Rave. Väri sininen, pinta uudenkarhea: ostettu kesällä synttärilahjaksi. Jos sellaista täällä Sairion suunnalla näkyy, niin ilmoitathan mulle?

Alavilla mailla fillarin vaara

Hollanti on polkupyöräilijän luvattu maa, tai ainakin yksi niistä. Ei laaksoa, ei kukkulaa. Ei lunta, ei jäätä. Ei päälle ajavia autoilijoita, ei alle juoksevia kävelijöitä. Ei pyöräilyhousuja,  ei pyöräilykypäriä. Pyöräliikkeitä ja pyöräkorjaamoja. Pyöräteitä ja pyöräilijöitä:

  • isä ja neljä lasta liikkeellä yhdellä pyörällä: yksi ritsillä, yksi tangolla, kaksi etuvaunussa
  • äiti ja kaksi lasta matkalla kaupasta kotiin: äidillä ostoskassit ja pölynimuri tarakalla, lapset perässä omilla pyörillään omine kantamuksineen
  • äiti ja vauva liikenteessä: vauva makaamassa omassa turvakaukalossaan äidin takana.

Pyöriä on joka puolella, ja ne ovat oleellinen ja suunniteltu osa liikennettä. Jos Saksasta haetaan halvalla loppuun ajettuja autoja, täältä voisi käydä hamstraamassa itselleen edullisen polkupyörän. Olisiko vähän hieno hakumatka lentää paikallisen fillaridiilerin luo ja AJAA sitten kotiin?

9617611320_7d4017d8fb_n

Viisi vinkkiä lapsen pyörän ostoon

  1. Osta pyörä käytettynä. Uudet fillarit ovat kalliita, ja lapsi ajelee niillä hyvässä lykyssä vain yhden kesän. Lisäksi lapset käsittelevät pyörää kovalla kädellä: opetellessaan kaatuilevat ja opittuaan ajavat kuin viimeistä päivää. Uusi pyörä menee ihan hukkaan tässä kyydissä.
  2. Osta pyörä huollettuna. Aika kuluu lapsen pystyssä pitämiseen ja perässä juoksemiseen: sitä ei kannata tuhlata fillarin koneiston roplaamiseen – varsinkaan, jos ei sitä oikeasti osaa.
  3. Osta pyörä liikkeestä. Mielellään oikeasta pyöräliikkeestä, jossa se on asiantuntevasti laitettu ajokuntoon ja johon sen voi tarvittaessa palauttaa. Samaan liikkeeseen voi sitten taas antaa vaihdossa edellisen pyörän, kun seuraava koko tulee tarpeeseen.
  4. Osta pyörä käyttäjän kanssa yhdessä. Pyörän pitää olla paitsi oikean kokoinen myös mieleinen, jotta meno maistuu. Pyörä on ehdottomasti koeajettava, jotta nähdään toimivuus ja mittasuhteet – ja pyöräilijän todelliset taidot.
  5. Osta pyörä syksyllä. Pyöräilykauden alkaessa tarjonta on suurimmillaan, mutta myös hinnat ovat korkeimmillaan. Sesongin ulkopuolella euroista pääsee neuvottelemaan paremmin.