Kierreportaani ovat olleet jo jonkin aikaa olemassa, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tilata kaupungilta katselmoinnin eli lopputarkastuksen.

Hämeenlinnassa on käytäntönä, että vastaava työmaamestari sopii rakennustarkastajan kanssa ajan – työn teettäjä saa olla mukana, jos haluaa. Kyllähän halusin.

Vastaava työnjohtajan tehtävä on mm. ylläpitää rakennustyön tarkastusasiakirjaa, jossa eri vaiheiden tarkastukset varmennetaan. Kierreportaiden kanssa vaiheita ei  monta ollut, ja tärkein oli välipohjan rakenteiden varmistaminen. Rakennuspiirrustuksia ei tällaisen projektin luvassa edellytetty.

Itse tarkastus ei kauan kestänyt. Valvontaviranomainen tuli paikalle ja käveli rappuset silmä kovana ylös ja alas, totesi suojakaiteiden olevan riittävän korkeat, askelten etenemän oikean ja askelvälien riitävän pienet. Villasukkakauden vihjeeksi hän kehotti hankkimaan askelmien reunoihin karhennusteipin, ja saatoin sanoa sen olevan ostoslistalla. Vastaavan mestarin kanssa hän keskusteli välipohjan katkaistun kantavan rakenteen tuennan sekä keskipylvään kiinnityksen lattialaattaan. Kun tarpeellinen oli kirjattu katselmustodistukseen, viranomainen ja vastaava mestari laittoivat nimet alle ja homma oli sillä selvä.

Minulla on nyt viralliset rappuset.

Moni kaveri on ihmetellyt, miksi talon sisäisiin muutoksiin tarvitaan rakennuslupa. Ja joku kysynyt, miksi en vain rakennuttanut lupia kyselemättä. Suurin syy on se, että amatöörillä ei ole varaa virheisiin. Kun aloin suunnitella portaita, otin selvää, kuinka asiat pitää sääntöjen mukaan tehdä. Jälkikäteen tehdyissä portaissa puututaan talon rakenteisiin, joten esim. kantavien rakenteiden kantavuus on varmistettava – tästä ovat kiinnostuneita niin rakennusvalvontaviranomaiset kuin vakuutusyhtiö. Asianmukaisista rakennusluvista ja lopputarkastuksista ovat kiinnostuneita myös talojen ostajat eli seuraavat asukkaat. (Tämä talo ei ole myynnissä, mutta teen töitä jo perikunnan puolesta.)