Kuuma kahvi ja kylmä jäätelö ovat jin ja jang. Yhdessä nam.
Parittomat sukat ovat ehtymätön luonnonvara, ja niillä on onneksi monta käyttötapaa aina kengänkiillotusrätistä munankuteeksi tai nukenvaatteeksi:
Aliisalla on päässään elegantti ja hyvin istuva kesähattu, joka suojaa paahtavalta auringolta. Vartalonmyötäinen puolihame on samaa väriä ja kuosia kuin hattu. Dramaattista mustaa pehmentävät hihaton, violetti hevospaita ja pinkki ribbineuloskauluri. Asun täydentävät samansävyiset sukat, joilla on keveää astella vaikka katukahvilaan keräämään ihailevia katseita. (Asukokonaisuus Atelier Centrifuge)
Oli kesäloman toinen päivä. Olin juuri saanut talon kuntoon kolmipäiväisen syntymäpäiväjuhlan valmistelun, viettämisen ja raivaamisen jälkeen sekä varmistanut viimeisten vieraiden poistumisen saattamalla heidät junaan. Nyt ansaittu lepo ja tarvittava vaakataso kuistin sohvalla auringon paistaessa ja lintujen laulaessa: mikä tässä taivaanrantaa maalatessa.
Noin vartin päästä pihaan ajoi kirvesmies pakettiautollaan. – Tässä olisi nyt nämä aidan laudat. Tulen ensi viikolla tekemään, kunhan olet maalannut!
Kesä. Loma. Aurinko. Ja kaikki nämä heti aamusta.
Mutta onkohan talo mennyt vinoon yön aikana vai onko vika silmissä?
– varsinkin jos niitä yrittää itse kasvattaa.
Exhibit A:
Tämä kurkku maksoi 15 euroa. Ei kilo, vaan kappale.
Ostin amppelikurkun taimen kasvihuoneeseen ja aloin odotella satoa. Kastelin säntillisesti ja lannoitin ohjeen mukaan.
Sitten tuli home tai härmä ja söi kurkun varret ja lehdet. Minä aion tänään syödä elämäni kalleimman kurkun – ja ostaa jatkossa vihannekset kaupasta.
Viikonloppuna on tulossa juhlat, ja tällä kerralla haluan testata reseptit ennen vieraiden tuloa. Tätä kirjoittaessani valmiina ovat rukola-pekonipiiras ja sitruunainen rahkakakku, uunissa vielä mansikkainen juustokakku. Huomenna kuulen työkavereiden tuomion tarjoomuksistani, ja jos käy niin kuin sienipiirakalle, ehdin hyvin ostaa pakastealtaasta uunivalmiita kinkkupasteijoita ja kermatäytteisiä tuulihattuja.
Reseptit voi ripustaa pyykkipojilla ikkunaan pois taikinoiden tieltä.
Mummunmökeillä on vaikka mitä. Meillä oli kylpylä.
Rakennusaineet:
Rakennustapa:
Huovutettu saunahattu suojaa paitsi kuumuudelta myös hyttysiltä.
Meinasi maito mennä vanhaksi: tein siitä lättytaikinan. Jääkaapissa majaili yksinäinen, nahistuva porkkana: ilmiselvää lounasainesta. Maustekaapissa veteli rosmariinipurkki viimeisiään: tyhjensin senkin.
Sekoitin siis tavalliseen lättytaikinaan porkkanaraastetta ja maustoin sen rosmariinilla. Käärin valmiin lätyn sisään vielä savukinkkusuikaleen, joka sekin oli paketin pohjia jääkaapin kätköistä. Tulos oli tosi hyvä, ja esim. retkellä erinomainen eväs: kevyt kantaa, maistuu kuumana ja kylmänä, ei sottaa, ei vaadi kattausta eikä aterimia.
Ja mikä parasta: ei välttämättä tarvitse edes mennä retkelle, vaan lätty kädessä voi haahuilla ikkunasta toiseen ja katsella, kun ulkona sataa kaatamalla.
Ennen.
Jälkeen.
Suppilovahverokeitosta ei ole mitään muuta pahaa sanottavaa kuin että se on vähän ruman näköistä. Maku sen sijaan on erinomainen, ja tekeminen todella vaivatonta: sulatetaan pakastimesta viime vuoden sieniä, heitetään ne kattilaan kuullotettujen sipulien sekaan, lisätään vettä ja kanaliemikuutio ja keitellään vähän aikaa. Surrataan sauvasekottimella suhteellisen sileäksi sekä annetaan aplodit ansiokkaasta alliteraatiosta. Ennen tarjoilua kattilaan kaadetaan kermaa, silputaan persiljaa ja murustellaan sinihomejuustoa, jos sitä on.
Paahdettu ruispala sulaa suussa kuin voi paahdetun ruispalan päällä.
(Inspiraatio tämän postauksen otsikkoon tuli mainiosta FB-ryhmästä ”Väkisinmakuupussi”.)
No jo on aikoihin eletty: Rautatienkadulle todellakin tulee asfaltti.
Jos pyyntöjä saa esittää, niin voisitteko edetessänne entistää tien ja radan välisen aidan perinteisiä ratapölkkyjä käyttäen? Niillä on paljon mukavampaa kävellä kuin kapeilla metallikaarilla.
Sairio 