Makkarasoppaa kalakattilassa

Pari kutakin, paloiksi ja kiehumaan pakastimesta otettuun lihaliemeen. (Sitä oli jäänyt syksyllä yli, ja mitäänhän ei heitetä pois.)

Ihan valtavan hyvä kattila irralliselle induktiolevylle! Syöjälle yllätys, kun kauhaan tuleekin makkaranpaloja bouillabaissen sijaan. Lapsisyöjälle iloinen!

Kauppahalli Hämeenlinnaan

Olisi mukavaa, jos Hämeenlinnassakin olisi kauppahalli. Ihan superia, jos se olisi niin kuin Hämeenkadulla tai Hämeentiellä. Kävinkin allekirjoittamassa vetoomuksen asian puolesta. Lupaan myös käydä siellä ainakin näillä ostoksilla:

Kluuvin "maatilatorilla" oli lehmän jalka ja muita vaikuttavia kappaleita.

Tämä oli se ylemmän kuva "irallekanureP".

Summittanauha

Porrashuoneeseen piti tänään tehdä tuplat, jotta saisin ikkunoista styroksit pois. Pokat oli tehty ja lasit leikkautettu liikkeessä kokoon. Ikkunakitti ja -lanka oli hankittu.

Lasit eivät mahtuneet pokiin.

Tyrmistys. Ihmettely. Kappastelu. Käytetyn mittanauhan hakeminen varmistusta varten. Rullamitan haku mittanauhan tarkistusta varten.

Note to self: Älä koskaan mittaa mitään tärkeää mummulta perityllä summittanauhalla, vaan etsi se metallinen rullamitta! Se ei ole summittainen vaan tarkka.

Tämä lähti talosta kuin jousi.

Minkä mitta heittää, sen karkki peittää

Lapsi löysi kaapista piparkakkutalopaketin, ja sehän piti saada rakenteille välittömästi maaliskuisena maanantaina.

Talopaketissa oli viisi osaa, joista kaksi asensin väärin päin. Onnistumisprosentti siis 60! Onneksi paketissa oli mukana pintakäsittelytarvikkeet, joilla pystyi hieman maisemoimaan arviointivirhettä kappaleiden asemoinnissa.

Päätykolmion ja katon kohdistus ei ihan mennyt kuin siellä yhdessä huvilassa.

Sokerikuorrutteella ja karamelleilla peitettiin ylimääräistä päätyä.

Aikuinenhan tuollaista pahvipiparia ei suuhunsa pane. Eikä paljon lapsikaan, kunhan napsii koristeet päältä ja saa tekemisen ilon.

Mutta onpa hyvä, ettei ihmisellä ois joulu ainainen.

Kevään aurinkoisin päivä

Saikkarin rannassa veneet paistattelivat päivää.

Mustanpuhuva linna harmaan järven rannalla.

Sairion tasoristeys kilkatteli pitkään ja lakkasi sitten - junaa ei näkynyt ei kuulunut. Yksi meistä odottajista soitti päivystysnumeroon, ja me muut sitten päätimme ylittää radan riskistä huolimatta.

Kuistin varaslähtö kevääseen

image

Talven pakastin on nyttemmin jää-viileäkaappi.

Tänään otin askeleen kohti kevättä, kun vein suksisauvat ikkunan edestä vintille ja latasin osan ostoksista pöydälle säilytykseen. (Varauduin kyllä mahdolliseen pakkaseen tuomalla tuolinkaiteelle torkkupeiton. Hedelmille siis.)

Lisko ja sen sisko

Tehtiin ekaluokkalaisen kanssa uusi lemmikki taloon kolmen kissan kaveriksi. Poika hahmotteli kaavat, jotka äiti viimeisteli, ja lopullinen toteutus vei noin 15 minuuttia. Ei siis ole haute couturea vaan enemmänkin luolamiesmalli – juuri sopiva sisällä vietetyn kuumepäivän iltaan.

Ainekset (käänteisessä kronologisessa järjestyksessä):

  • Ompelukone ja lankaa – 2000-luvulta.
    (Käsin väkertäminen veisi liian kauan.
    Ja sopivan värisen ompelulangan vaihtaminen.)
  • Hesarin rikkimennyt mainossateenvarjo – öö – 1990-luvulta.
  • Marimekon alelaarista ostettu ruutukangas – öö – 1980-luvulta.
  • Nappeja mummun perintölaatikosta – öö – 1970-luvulta.
  • (Tekijä – öö – 1960-luvulta.)
Toimintaohjeet:
  1. Leikataan liskon palat kaksinkertaisesta kankaasta.
    (Kuvion kohdistaminen ehdottomasti kielletty.)
  2. Ommellaan napit silmiksi.
  3. Vedellään siksakilla reunat kiinni.
    Muistetaan kiinnittää jalat kappaleiden väliin ja
    jättää  täyttöaukko kylkeen.
  4. Täytetään kangassilpulla (lapsi osaa pilputa vaikka pieneksi käyneet kalsarinsa ja on hetken tyytyväinen toimessaan).
  5. Vedetään aukko samalla siksakilla umpeen.
  6. Toistetaan vaiheet 1-5, kun toinen lapsi on haettu tarhasta.

Musta siksakreuna antaa sarjakuvamaisen vaikutelman. LOL.

But wait! There’s more!

Kaavojen kaupallinen käyttö ehdottomasti kielletty. LOL.

Kalapullia ja konvehteja

Kala on terveellistä ja hyvää. Hauki on kala. Filosofinen päätelmä: haukipullat ovat hyviä.

  • Otetaan haukifile ja paloitellaan sitä vähän.
  • Heitetään palaset yleiskoneeseen piparjuuritahnan, purjosipulin, sitruunamehun, tillisilpun ja kalakastikkeen kanssa.
  • Surrataan.
  • Paistetaan pannulla koepallero ja lisätään yksi kananmuna pitämään taikina kasassa.
  • Paistetaan loputkin ja syödään kurkku-tsatsikisekoituksen kanssa.
  • Jälkiruuaksi kahvia ja konvehteja.

Pullia on turha koettaa pyöritellä pulliksi: reilu ruokalusikallinen taikinaa pannulle ajaa saman asian.

 

Kahvi semi-avec eli jouluisia liköörikonvehteja kaapin kätköistä.

(Saa emmeet muualtakin kuin K-kaupasta.)

Kierreportaat päivä päivältä

Meille asennettiin kierreportaat yhdessä päivässä. Mustakalliot tulivat sunnuntaiaamuna taloon, ja reilun kymmentuntisen työpäivän päätteeksi me saatoimme ihailla uusia rappusiamme.

Ennen kuin tähän päästiin, oli kulunut monta kuukautta:

  1. Rakennusmestarin löytäminen – että sain paikan ja piirrustukset portaille.
  2. Valmistajan löytäminen – ’kierreporras’-haku tuotti aika toivottua vähemmän tuloksia. Firmat hoi, täällä olisi asiakkaita.
  3. Tarjontaan tutustuminen – firmat hoi, laittakaa hakukoneoptimointinne kuntoon ja valokuvat referenssikohteista.
  4. Tarjousten saaminen – firmat hoi, jos joku vastaa vartissa edullisella tarjouksella, niin kahden viikon päästä kaksi kertaa kalliimpi tarjous ei maksa vaivaa.
  5. Valinnan tekeminen – kierreportaat on kierreportaat, kuinka paljon vaihtoehtoja niissä on? Ylös ja alas? Alas ja ylös?
  6. Tilauksen tekeminen – meili riitti mulle ja siihen kuittaus.
  7. Aukon puhkaiseminen, (jota edelsi
    porrashuoneen rakentaminen, jota edelsi
    rakennusmestarin ja
    kirvesmiehen löytäminen, mutta se onkin taas toinen juttu, ks. kohta 1)
  8. Mittojen ottaminen –  rappusia ei alettu valmistaa ennen kuin kuin aukosta oli otettu mitat kaikkiin suuntiin eli lattiasta lattiaan ja reunasta reunaan. Kun se oli tehty, vuorossa oli
  9. osien valmistaminen.
  10. Asentaminen.

Nyt meillä on käynti sisäkautta asuinkerroksesta saunaan ja pesuhuoneeseen.

Täytyy mennä – koneessa on pyykkiä.