Kesällä pyykkiä oli mukava ripustaa naruille kuivumaan. Joskus vaatteet viettivät ulkona useita päiviä: kesähän kuivasi, minkä kastelee.
Syksyllä siirsin pyykit sisätiloihin: talon vintti on kylmää tilaa, mutta ei sinne sentään sada (ainakaan kaatamalla).
Kuistista se kaikki alkoi:
Siirsin sohvan sisälle, jotta sain kaapin makuuhuoneesta ulos. Sohva oli aikansa eteisen seinustalla, kun ei se muuallekaan mahtunut ja siihen oli niin kätevää laskea käsistään kassia ja päältään takkia tai mitä tahansa muuta vaatetta.
Sitten tuli kylmät ilmat ja kuistilta piti siirtää ainakin lasten takit sisälle.
Ensin eteisen ja olohuoneen välinen ovi pantiin kiinni ja sen eteen tuotiin irtonainen tankokaappi. Ilma ei kuitenkaan päässyt kiertämään riittävästi, joten ovi otettiin irti ja kannettiin vintille.
Sitten vaatekaappi kannettiin olohuoneeseen ja sohva siirrettiin vastakkaiselle seinälle. Tuli tilaa!
Takit ja muu rekvisiitta pantiin sohvalta paikoilleen ja matto levitettiin lattiaan.
Tekninen yksityiskohta, joka ei näy kuvassa: lasten pipolokerikko on kiinnitetty hattuhyllyyn polkupyörän irtolukolla. Ei sen vuoksi, että pelkäisin varkaita vaan sen vuoksi, että se sattui olemaan käsillä.
Viemärivedet tihkuivat talooni viime maanantaina. Puolen vuorokauden toiminnan jälkeen akuutti ongelma oli ohi, mutta hoidettavaa riitti edelleen viikko tapahtuman jälkeen:
Rautatienkatua perusparannetaan. Eli syvennetään, levennetään ja päällystetään, ja sivuun tehdään vielä pyörätie. Työ on aloitettu meidän päästä, ja aamuisin heräämmekin kaivinkoneen käynnistykseen klo 7. Maisemassa muutos kesän vihreään seinään on dramaattinen: samaan aikaan kun puista lähtivät lehdet, kaupungin miehet tulivat kaatamaan työtiemaan sivusta jokusen puunkin.
Hyvä puoli on, että tie todennäköisesti routii ja varmasti pölyää tulevaisuudessa vähemmän. Huono puoli on se, että tie tulee pyöräkaistan lähemmäksi meidän taloamme. Mitenhän on rautatien viereisellä osuudella – meneeköhän Pintilän mummun puutarhasta siivu, jos pyörätie jatkuu perille saakka? (Rautatienkadun perusparannus on ollut puheena viimeiset 50 vuotta. Ja Pintilän mummu haudassa viimeiset 25.)
(Ja niin, sehän ei enää tässä kohdassa enää ole Rautatienkatu kun Faneritehtaantie.)
Alakertani vesiepisodissa käytettiin monelaisia työkaluja:
Tilanteen havaittuani kävin kaivon kimppuun karhupumpulla. Sen jälkeen otin käyttöön järeät aseet eli kokispullon, josta oli pohja leikattu pois: tällä sain kauhottua vettä ämpäriin ja kannettua sen ulos. Luulin olevani tilanteen rouva, kun äkkäsin lasten vesiruiskun, jolla saatoin imaista kaivosta vettä. Ja saunassahan oli myös kauha, jolla kauhoa. Ovensuuhun tein matoista padon.
Lassila&Tikanojan päivystäjällä oli kuuden kuution vetoinen loka-auto, jossa oli kaikkea muuta kuin letkeät letkut.
Eikä Hämeenlinnan seudun vesikään jäänyt kalustossa huonommaksi.
Edellisissä jaksoissa tapahtunutta:
Seuraavaksi kaupungin runkoputki kuvataan, jotta sen kunto ja tukoksen mahdollinen syy selviää. Vesilaitoksen mies kertoi, että kukaan hänen kollegoistaan ei koskaan muistanut käyneensä meidän kadullamme – ongelmia ei ole koskaan aiemmin tällä pätkällä ollut.
Sain siis myös kehoituksen käydä täyttämässä lottokupongin.
Täytyy kehua Hämeenlinnan veden ja Lassila&Tikanojan palvelua: jo ennen kahdeksaa mulle soitettiin vesilaitoksesta eilisen illan tulvan johdosta, kysyttiin aamun tilanne ja ilmoitettiin siivouspartion hoitamisesta paikalle. Kaksi minuuttia edellisen puhelun jälkeen Lassila&Tikanojan kaveri soitti, kysyi tarkemmin kastuneen tilan koon ja pinnoitusmateriaalit, oman arvioni mahdollisista vahingoista ja lupasi, että tunnin sisään tulevat ammattisiivoojat paikalle.
Jos nyt keittäisi kahveet – meni viime yö varsin kosteissa merkeissä. Näin siis myös unta vesivahingoista.
Miehet lähtivät juuri. Jokohan nyt pääsisi nukkumaan? Tuleeko uni silmään? Kyllä tämä oli ensikertalaiselle jännittävää!
Kaikki alkoi, kun töiden jälkeen viiden aikaan menin alakertaan viemään pyykkiä koneeseen. Paha haju iski jo saunan ovella vastaan, ja matto oli märkänä. Pesuhuoneen lattialla oli jonkin verran vettä eivätkä kaivot imeneet: jossain oli tukos. Ja kyllä sitä tukosta etsittiinkin! Vettä virtasi kuin Donissa, milloin hiljaa ja milloin kovaa. Pääasiassa väärään suuntaan eli viemäristä taloon päin.
Työpäivän mittaisen rupeaman jälkeen taloon juoksee jälleen puhdas vesi ja talosta juoksee jälleen likavesi. Ensiapuna käytetty mm. karhupumppua, räsymattoa, roskaämpäriä – ja homman hoitivat sitten kaupungin vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät.
Lisää seuraa, kunhan olen luutunnut lattian. (Ja koettanut vähän nukkua.)
Yöpakkasten alettua on aika vaihtaa myös kesäiset valoverhot tuhdimpaan tavaraan.
Kangas on Hakiksen Marimekon alekorista. Keväällä se palveli puutarhassa pöytäliinana, mutta nyt leikkasin sen kahdeksi verhoksi.
Keittiön toiseen ikkunaan tuli Kuminaa.
Merkittävää ja merkillistä on, että nämä verhot oikeasti mittasin ja tein tarkasti täsmälleen tiettyihin ikkunoihin. Tähän saakka olen ripustanut verhoja kääntämällä yläkäänteistä ylimääräisen nipsuilla nurjalle, teippaamalla tai niittaamalla liiat alakäänteistä – tai vain väistelemällä liikoja kankaita lattialla.
Jos vielä olisin silittänyt ja harsinut käänteet ennen ompelua, olisin kyllä ihmetellyt itsekin. Nuppineulat ja rullamitta olivat ihan riittävä tarkkuus tässä taloudessa. (Verhotangot muuten olivat valmiina – nämä kankaat eivät roiku naulojen varassa.)
Leikittäiskö, että ne olisi tehneet isot järjestelyt, kun olisi kyseessä isot juhlat ja kesäkauden päättäjäiset mökillä? Leikittäiskö, että kaupasta olisi ostettu ruokaa koko komppanialle ja kotoa tuotu omat uunivuoat ja tarjoiluastiat? Ja leikittäiskö vielä, että olisi vuokrattu asuntoauto, että kaikille olisi mukavat makuupaikat, lapset pääsisivät suihkuun eikä välttämättä tarvitsisi käydä huussissa?
Leikittäiskö, että se päättäisi ottaa suihkun ennen vieraiden tuloa mutta vedentulo loppuisi juuri, kun sampoot olisi tukassa. Ja leikittäiskö, että vuokrafirmasta ei kukaan lähtisi lauantaina tarkastamaan tilannetta. Ja leikittäiskö, että se sitten pesisi tukkansa kylmällä kaivovedellä kylmässä saunassa?
Sopisko, että sitten tulisivat vieraat ja ruoka olisi valmista uuniin, mutta kotoa tuotu vuoka ei mahtuisikaan? Leikittäiskö, että DDR:läiset ja puolalaiset emalikulhot olisivat tosi hienot valmistus- ja tarjoiluastiat ja että kenelläkään ei oikeasti vielä ollut nälkä?
Sitten tää menis illalla käymään huussissa silmälasit pipon päällä ja kolauttaisi ne pimeässä ovenkarmiin. Sitten nää ottaisivat tuvasta kaikki taskulamput ja lähtisivät etsimään sitä silmälasien linssinpuolikasta mutta ei säkkipimeässä tietenkään löytäisi sitä?
Hei ja sitten kaikilla voisi olla tosi hauskaa ja vieraat lähtisivät yöllä ajamaan kotiin? Ja osa porukasta menisi asuntoautoon nukkumaan, mutta siellä ei toimisikaan lämmitys? Ja sitten ne joutuisivat tulemaan mökkiin, missä ei oikeasti olisikaan tarpeeksi sänkyjä.
Ja tää olis sitten sitä mieltä, että mainiot kemut ja aurinko paistaisi ihanasti seuraavanakin päivänä. Olisko se kiva leikki?
Sairio 