Turvallisuutta taloon

Montako humanistia tarvitaan ostamaan taloon turvallisuusjärjestelmä palo-, murto- ja muine hälytyslaitteineen? Yksi, kunhan se on ensin analysoinut myyntimiehen retoriikan ja ennakoinut seuraavan siirron: ”Mitä sinä saat kaupasta yhdellä eurolla?” -> Järjestelmän kuukausimaksu on varmaan jotain kolmenkympin luokkaa.

Alueellamme on ajellut Verisuren myyjiä kauppaamassa turvallisuusjärjestelmiä koteihin. Menetelmä on yksinkertainen: myyjä tulee tarjoamaan ilmaista turvallisuuskartoitusta ja pyytää mahdollisuutta kertoa yrityksen palveluista. Tunnin aikana testataan palohälyttimet, käydään läpi paperisulkeiset, vakuutetaan talon omistaja kattavan turvajärjestelmän tarpeellisuudesta sekä tehdään tarjous tai kaksi, josta halvemmasta ei voi kieltäytyä. Nimet paperiin ja sopimus asennuspäivästä niin pian kuin mahdollista.

Asiakkaan ei tarvitse kuin toivoa, että on tehnyt täysin tarpeettoman hankinnan, jota ei kertaakaan tarvita mihinkään tarkoitukseen.

Kaappisiivooja tilittää

Vihaan siivoamista.

On kyllä mukavaa, kun kotona tavarat ovat paikoillaan ja kaikkialla on puhdasta – mutta asiantilan ylläpitäminen on ylivoimaisen vaikeata. (Asiaa ei yhtään auta remontin keskellä asuminen eikä varsinkaan kahden imurin hajoaminen muutaman kuukauden sisään.)

Onneksi on laatikoita ja tilava vintti. Kaappisiivousmenetelmä on paras tapa saada näennäinen kuri ja järjestys taloon:

  • Otetaan laatikko ja poimitaan siihen kaikki irtain tavara.
  • Otetaan toinenkin laatikko ja jatketaan poimimista. Ei mitään järjestelyä eikä sortteeraamista vaan täyttä mättöä.
  • Kannetaan laatikot vinttiin tai sellaisen puutteessa kaappiin.
  • Pannaan kaapin ovi kiinni.
  • Jos halutaan teeskennellä parempaa ihmistä kuin oikeasti ollaan, otetaan imurilla keskilattialta isoimmat roskat.
  • Otetaan lasillinen hermot palauttavaa siivousjuomaa. Ihan sama mitä, kunhan siinä on alkoholia.

Siivousgeeni taitaa olla periytyvä. Mutta ei dominoiva.

 

Lehdenhaku lumisena lauantaina

Illan tuisku on lakannut aamuksi, mutta raikas talvisää on todellakin tulvillaan. Onpa mukava kohta keittää kahvit ja lukea lehti lämpimässä keittiössä lumimaisemaa ikkunasta ihaillen.

  1. Pyjaman päälle toppahousut ja toppatakki, jalkaan villasukat ja kuomat, päähän pipo ja käteen rukkaset.
  2. Ovi auki kinoksen läpi työntäen ja lapio nurkalta käteen.
  3. Lumi pois rappusilta ja polku tielle, jossa on kulkenut yöllä aura.
  4. Kävely lapion kanssa postilaatikolle, josta lehti kainaloon.
  5. Polun tekeminen autolle puolellatoista kädellä, lehden nostaminen lumesta kaksi kertaa.
  6. Lehti autoon, lumiharja käteen ja auton puhdistukseen.
  7. Lämppärin piuha auton nokkaan, lumiharja autoon, lehti kainaloon, lapio käteen ja polun tekoon.
  8. Lehti kuistille odottamaan.
  9. Polun luominen alakerran ovelle, jotta saa virran kytkettyä lämmittimeen.
  10. Pyykkikoneen täyttäminen, kun kerran on tultu alakertaan saakka suurella vaivalla.
  11. Paluu sisään, lumisista vaatteista kuoriutuminen ja kahvinkeittoon.
  12. Kello ei ole kuin vasta puoli yksitoista.
  13. Minullehan ei viikolla tule lehteä.

Talvipäivä – vihdoin!

Pois alta!

 

Rannan nuotiopiiri.

Talviomena tammikuussa

Päällimmäisen laatikon päällimmäiset omenat saattoivat näyttää vähän huonoilta, mutta kyllä näitä parempia syö.

Lämpimästä talvesta on ollut se hyöty, että vintti on toiminut kylmäkellarina. Siellä säilyvät omenoiden lisäksi mehupullot ja kotiviinit

– sekä räsy- ja riippumatot, lattialaudat, kunnostettavat huonekalut, kumivene ja lötköpötköt, mehumaija,  kolhuiset killat, talvitakit ja talouspaperit, muunmuassa.

Kodinhoitohuone extended

 Kesällä pyykkiä oli mukava ripustaa naruille kuivumaan. Joskus vaatteet viettivät ulkona useita päiviä: kesähän kuivasi, minkä kastelee.

Syksyllä siirsin pyykit sisätiloihin: talon vintti on kylmää tilaa, mutta ei sinne sentään sada (ainakaan kaatamalla).

Takeille tilaa

Kuistista se kaikki alkoi:

Siirsin sohvan sisälle, jotta sain kaapin makuuhuoneesta ulos. Sohva oli aikansa eteisen seinustalla, kun ei se muuallekaan mahtunut ja siihen oli niin kätevää laskea käsistään kassia ja päältään takkia tai mitä tahansa muuta vaatetta.

Sitten tuli kylmät ilmat ja kuistilta piti siirtää ainakin lasten takit sisälle.

Ensin eteisen ja olohuoneen välinen ovi pantiin kiinni ja sen eteen tuotiin irtonainen tankokaappi. Ilma ei kuitenkaan päässyt kiertämään riittävästi, joten ovi otettiin irti ja kannettiin vintille.

Sitten vaatekaappi kannettiin olohuoneeseen ja sohva siirrettiin vastakkaiselle seinälle. Tuli tilaa!

Takit ja muu rekvisiitta pantiin sohvalta paikoilleen ja matto levitettiin lattiaan.

Tekninen yksityiskohta, joka ei näy kuvassa: lasten pipolokerikko on kiinnitetty hattuhyllyyn polkupyörän irtolukolla. Ei sen vuoksi, että pelkäisin varkaita vaan sen vuoksi, että se sattui olemaan käsillä.

Oikea työ vaatii oikeat työkalut

Alakertani vesiepisodissa käytettiin monelaisia työkaluja:

Tilanteen havaittuani kävin kaivon kimppuun karhupumpulla. Sen jälkeen otin käyttöön järeät aseet eli kokispullon, josta oli pohja leikattu pois: tällä sain kauhottua vettä ämpäriin ja kannettua sen ulos. Luulin olevani tilanteen rouva, kun äkkäsin lasten vesiruiskun, jolla saatoin imaista kaivosta vettä. Ja saunassahan oli myös kauha, jolla kauhoa. Ovensuuhun tein matoista padon.

Lassila&Tikanojan päivystäjällä oli kuuden kuution vetoinen loka-auto, jossa oli kaikkea muuta kuin letkeät letkut.

Eikä Hämeenlinnan seudun vesikään jäänyt kalustossa huonommaksi.

Ei kuivaa päivää

Edellisissä jaksoissa tapahtunutta:

  1. Alakerran saunatilojen lattiakaivoista tuli vesi sisälle maanantai-iltana. Vesilaitoksen ja lokapalvelun päivystäjät saivat akuutin tilanteen hallintaan yöllä: vika paikallistettiin runkoverkkoon ja kaivoni imettiin puhtaiksi.
  2. Aamulla tulivat siivous- ja desinfiointijoukot puhdistustöihin.
Mutta lattiakaivo ei sitten vetänytkään. Tontillani oli kohta porukkaa aika lailla: paikalle hälytettiin uudestaan vesilaitoksen edustajat kaksin kappalein, samoin käymään tuli illan puhelinpäivystäjä ja vielä yksi putkimestari läheiseltä työmaalta. Tie oli täynnä säiliöautoa, pakettiautoa ja henkilöautoa – anteeksi vaan naapurit, jos joku olisi halunnut ajaa tätä kautta!
Aikaa kului, mutta asiakin edistyi: vesi saatiin kulkemaan sinne, mihin sen pitikin niin kuin sen pitikin; sauna saatiin siivottua ja desinfioitua; minä näin mm. lapamato-nimisen työkalun ja tulin aika lailla viisaammaksi viemäröinnin yleisistä periaatteista ja käytännöistä.

Seuraavaksi kaupungin runkoputki kuvataan, jotta sen kunto ja tukoksen mahdollinen syy selviää. Vesilaitoksen mies kertoi, että kukaan hänen kollegoistaan ei koskaan muistanut käyneensä meidän kadullamme – ongelmia ei ole koskaan aiemmin tällä pätkällä ollut.

Sain siis myös kehoituksen käydä täyttämässä lottokupongin.

Aamun valjettua tarkastamme vahingot

Täytyy kehua Hämeenlinnan veden ja Lassila&Tikanojan palvelua: jo ennen kahdeksaa mulle soitettiin vesilaitoksesta eilisen illan tulvan johdosta, kysyttiin aamun tilanne ja ilmoitettiin siivouspartion hoitamisesta paikalle. Kaksi minuuttia edellisen puhelun jälkeen Lassila&Tikanojan kaveri soitti, kysyi tarkemmin kastuneen tilan koon ja pinnoitusmateriaalit, oman arvioni mahdollisista vahingoista ja lupasi, että tunnin sisään tulevat ammattisiivoojat paikalle.

Jos nyt keittäisi kahveet – meni viime yö varsin kosteissa merkeissä. Näin siis myös unta vesivahingoista.